Velvoiteoikeus

Document:

Velvoiteoikeus

Oikeudenalojen perusteet

26.1.2011

1. A Oy toimi Pohjoismaissa yritysrahoituksen parissa ja joutui siirtelemään käteistä paikasta toiseen. Sen vuoksi se pyrki kattamaan rahan häviämisen riskit turvallisuuteen panostamisen ohella myös vakuutuksin. A:lla oli jo vakuutusyhtiö Y:ltä otettu yleinen vahingot kattava vakuutus, mutta siinä oli 25 prosentin omavastuu rikosvahinkojen kohdalla ja lisäksi vastuun ylärajana oli kaksi miljoonaa euroa. Kun rahoja saatettiin kerralla siirtää kymmenenkin miljoonaa euroa, vaarana oli, että yhtiölle saattoi tulla suuret vahingot.

Yhtiö kääntyi sen vuoksi vakuutusmeklari M Oy:n puoleen. Heidän vakuutusasioitaan hoiti meklariyhtiössä N, joka oli johtavassa asemassa oleva työntekijä. N selvitti A Oy:lle sopivaa vakuutusta ja päätyi V Oy:n tarjoamaan, rikosvahingot kattavaan vakuutukseen. Vakuutuksessa oli otettu A Oy:n toiveiden mukaisesti erityisesti huomioon yhtiön sisällä mahdollisesti tehtävät rikokset, kuten petos ja kavallus. M ehdotti vakuutuksen ottamista ja A otti sen. Vakuutustekstin mukaan se kattoi rikoksella A Oy:lle aiheutetut vahingot.

A Oy:n rahakuljetus ryöstettiin kesäkuussa 2006. Ryöstäjät saivat saaliikseen 1,8 miljoonaa euroa. Kun A oli keskustellut rikosvakuutusta ottaessaan N:n kanssa aivan toisenlaisista rikoksista, siellä kukaan ei ollut varma, kattoi V:n myöntämä vakuutus syntyneet vahingot. A:n toimitusjohtaja kysyi asiaa N:ltä, joka sanoi, ettei kyseessä ollut sellainen yhtiössä sattunut rikos, jonka vahingot korvataan V:n vakuutuksesta.

Tiedon saatuaan A kääntyi yleisvakuutuksen antaneen Y:n puoleen. Y havaitsi, että heillä oli velvollisuus korvata ryöstövahingot 1.350.000 euroon asti, ja Y päätti maksaa ja myös maksoi sen, vaikka heidän vakuutuksessaan luki, ettei korvausvastuuta ollut, jos toinen yhtiö on vastuussa vahingosta. Y ei kuitenkaan tiennyt V:ltä otetusta vakuutuksesta.

Erään toisen tapauksen yhteydessä tammikuussa 2010 Y sai tietää V:n A:lle myöntämästä vakuutuksesta. Se kääntyi A Oy:n puoleen ja vaati maksamaansa vakuutuskorvausta takaisin korkoineen maksupäivästä alkaen sekä viivästyskorkoineen vaatimuksen esittämispäivästä. A Oy totesi, että Y:n vaatimus oli vanhentunut ja että V oli velvollinen suorittamaan maksetun määrän takaisin Y:lle, ei A. Lisäksi A huomautti, että muuta korkoa ei tarvitse maksaa kuin viivästyskorkoa.

Oliko A Oy velvollinen palauttamaan saamansa korvauksen Y:lle? - Perusteltu vastaus kaikkiin vaatimuksiin riippumatta siitä, että katsoo vaatimuksen jollakin perusteella perusteettomaksi. N oli antanut väärän tiedon vakuutuksen sisällöstä A Oy:lle. Olisiko A voinut saada korvauksen kärsimästään vahingosta N:ltä? Perusteltu vastaus myös tähän kysymykseen.

2. A, joka oli B Oy:n toimitusjohtaja, halusi ostaa yhtiölleen 2-5 vuotta vanhan, hyväkuntoisen pakettiauton. C Ky näytti myyvän sellaista. C:n myyntimies D esitteli auton, kertoi sen vuosimallin, matkamittarin lukeman, auton aikaisemman käytön, joka selitti vähäiset ajokilometrit, ja moottorin hyvän laadun. Kun hinnasta päästiin sopimukseen, B Oy osti auton 24.000 euron hinnasta.

Kun autoa alettiin käyttää ajossa, yhtiön työntekijät tulivat kertomaan autossa olevista ongelmista. Moottorista puuttui tehoa. Kun asiaa oli tutkittu, oli selvinnyt, että moottori ei vastannut annettuja tietoja, vaan se oli huonokuntoinen vaihtomoottori. Lisäksi oli havaittu, että matkamittarin sinetti oli murrettu ja yritetty korjata ilmeisesti ajettujen kilometrien määrän muuttamisen jälkeen. A soitti edelliselle omistajalle, jolloin oikeat tiedot selvisivät. B Oy:n työntekijöiden havainnot olivat oikeita.

A mietti tilannetta kaksi kuukautta. Autoa käytettiin yhtiön ajossa koko ajan ja se toimi kaikesta huolimatta kohtuullisesti pienen korjailun jälkeen. A päätyi lopulta siihen, että B Oy pitää auton, mutta vaatii hinnanalennusta ja vahingonkorvausta aiheutuneista korjauskustannuksista. Hinnanalennusta se vaati puolet kauppahinnasta, korjauskuluja 1.500 euroa, molemmat asianmukaisine kauppalaissa ja korkolaissa säädettyine korkoineen. Vaatimukset kohdistettiin C:hen, C:n vastuunalaiseen yhtiömieheen E:hen ja D:hen.

C kiisti vaatimuksen, koska B Oy oli laiminlyönyt reklamoida virheestä. Lisäksi C katsoi, että sen ei tarvinnut suostua hinnanalennukseen, vaan B:n oli purettava kauppa tai kauppa pysyi voimassa sellaisenaan. Lisäksi C huomautti, ettei kauppalaissa ollut mitään korkosäännöksiä, se koski kauppaa. E ilmoitti, ettei sillä ollut mitään tekemistä asian kanssa eikä myöskään siis vastuuta. D piti C:tä yksin vastuullisena.

Oliko B:n vaatimuksilla mahdollisuus menestyä? - Perusteltu vastaus kaikkiin vaatimuksiin.

3. A Oy oli tekemässä sopimusta B Oy:n kanssa. Se lähetti neuvotteluun C, jonka käskettiin sanoa neuvottelussa, että hän on valtuutettu. Valtakirjaa hänellä ei ollut. Neuvottelut johtivatkin tulokseen. Myöhemmin B Oy:ssä huomattiin, että he olivat arvioineet virheellisesti kulunsa, ja he halusivat irti sopimuksesta. Heidän asianajajansa K päätyi siihen, että sopimuksessa oli niin suuri hintavirhe, että kyseessä oli pätemättömyyteen johtava ilmaisuerehdys. Lisäksi asianajaja ajatteli, että B Oy voisi vedota myös siihen, ettei C:llä ollut ollut asianmukaista valtuutusta eikä sopimus ollut sen vuoksi sitova.

Asiasta neuvoteltiin B Oy:n konttorissa. A Oy:n toimitusjohtaja J huomautti ilmaisuerehdyksestä hinnassa, että he olivat päätyneet neuvottelemaan sopimuksesta selvitettyään alan hintoja. Heille oli samasta työstä tehty halvempikin tarjous, jota ei ollut kuitenkaan hyväksytty, joten B Oy:n laskelmissa ei voinut olla vikaa eikä A Oy:ssä olisi kukaan voinut edes aavistaa virhettä. Lisäksi J totesi, että C:llä oli ollut toimeksiantovaltuutus.

Oliko sopimus pätevä? - Perusteltu vastaus esitettyihin väitteisiin.

Toimitusjohtaja J:n lähtiessä neuvotteluista B Oy:n katolla töissä ollut työntekijä T oli kompastua, jolloin työkalu putosi hänen kädestään, vieri räystään yli ja putosi J:n jalalle. Kaksi J:n varvasta murtui. Vahingon johdosta J vaati korvausta T:ltä sairauskuluista, tilapäisestä haitasta, kun jalan kuntoon saattaminen kesti neljä viikkoa, sekä kärsimyksestä, kun jalkaa särki.

Oliko T korvausvelvollinen? Voiko J saada vaatimansa korvaukset? - Perusteltu vastaus kumpaankin kysymykseen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4. Viivästyskoron alkaminen (Saarnilehto: pääasiat velvoitteesta / korkoL 5 – 9 §). Max 2 sivua.

5. Tuottamuksen poistavat seikat (Hemmo: Vahingonkorvausoikeus). Max 2 sivua.

6. Selvitä mitä tarkoitetaan vallintavirheellä ja oikeudellisella virheellä (Wilhelmsson – Sevon – Koskelo: Kauppalain pääkohdat). Max 2 sivua.

10.11.2010

1. A Oy oli sopinut B Oy:n kanssa teollisuusrakennuksen rakentamisesta avaimet käteen -periaatteella. Rakennuksen suunnitelmat oli hyväksytty yhteisesti, urakkasopimus tehty ja siinä viitattu rakennusurakan yleisiin sopimusehtoihin YSE 1998. A Oy oli solminut aliurakkasopimuksen muun muassa ikkunoiden toimittamisesta ja asentamisesta C Ky:n kanssa. Ikkunoiden laatu oli määritelty tarkasti urakkasopimuksessa, koska ikkunat joutuivat tavallista kovempiin olosuhteisiin.

C Ky:n vastuunalainen yhtiömies D ja hänen työntekijänsä E kävivät tilaamassa sovittua laatua olevat ikkunat eräältä toimittajalta. Samalla D ilmoitti toimittajalle, että E tulee C Ky:n puolesta seuraavalla viikolla sopimaan toimituksesta. E huomasi käyntinsä aikana, että ulospäin täsmälleen samanlaisia ikkunoita sai paljon halvemmallakin. Seuraavalla viikolla hän sopi ikkunatoimittajan myyntipäällikön kanssa, että toimitetaan halvemmat ikkunat, laskutetaan kalliimmat ja ikkunoiden hinnanero jaetaan E:n ja myyntipäällikön kesken. Näin myös toimittiin. C Ky asensi ikkunat kohteeseen.

Kun kohteen luovuttamisesta oli kulunut kolme vuotta, A Oy:n uusien tilojen ikkunat alkoivat rikkoontua. Kun asiaa selvitettiin, havaittiin, että ikkunat eivät vastanneet sovittua laatua. A Oy vaati B Oy:tä joka korjaamaan ikkunat tai maksamaan vahingonkorvausta uusien, sovitun laatuisten ikkunoiden asentamisesta, arviolta 135.000 euroa.

B Oy:n puolelta todettiin ensin, että YSE 1998-ehtojen mukaan kohteen takuuaika oli ollut kaksi vuotta ja että sen jälkeen B Oy vastasi vain, jos se oli syyllistynyt törkeään tuottamukseen. Virhe oli ollut aliurakoitsijan, joten B Oy oli vastuusta vapaa.

A Oy:n toimitusjohtaja, joka oli aikaisemmin tehnyt kuusi rakennusurakkasopimusta, joihin oli ollut liitettynä YSE 1998 -ehdot, huomautti, että ehtoihin vain viitattiin, joten ne eivät olleet tulleet sopimuksen osaksi. Lisäksi toimitusjohtaja katsoi, että B Oy vastasi myös aliurakoitsijoidensa toimista, ja vahinko oli aiheutettu tahallisella toiminnalla. Koska nyt oli selvinnyt, kuka oli vahingon aiheuttanut, A Oy vaati korvausta myös E:ltä.

E totesi, että se oli vain D Ky:n työntekijä, joka oli toiminut työnantajansa tehtävissä. E katsoi, ettei ollut vastuussa siitä, että D Ky oli mahdollisesti luovuttanut sopimuskumppanilleen, joka ei ollut A Oy, virheellistä laatua olevia tavaroita.Lisäksi yleinen vanhentumisaika tapauksen sattumisesta oli jo kulunut, joten hänen vahingonkorvausvelvollisuutensa oli vanhentunut.

Saako A Oy korvauksia B:ltä? Vastatessa on ratkaistava, oliko YSE 1998 -ehdot otettu sopimukseen asianmukaisesti vai ei. Saako A Oy korvaukset E:ltä? -Perusteltu vastaus kysymyksiin.

2. A sai pankista P lainaa 33.000 euroa asunnon ostamista varten. Vakuudeksi pankki sai A ostamat asunto-osakeyhtiön osakkeet ja A:n tuttavan B:n omavelkaisen takauksen. Velasta laadittiin velkakirja, jonka mukaan A sitoutui maksamaan tuon velkakirjan haltijalle mainitut 33.000 euroa korkoineen, viivästyskorkoineen ja perintäkuluineen. Vakuudet tulivat juuri tämän velkakirjavelan maksamisen vakuudeksi.

Pankki P:n liiketoiminta oli taloudellisesti kannattamatonta ja pankki päätettiin lopettaa. Sen koko lainakanta myytiin pankki C:lle, mukana meni myös A:n luotto vakuuksineen.

Kun velkakirjan mukainen maksun aika tuli, A kieltäytyi maksamasta velkaa, koska pankki P:n luottopäällikkö X oli suullisesti tehdyllä sopimuksella luvannut hänelle, että velka täytyy maksaa vasta vuotta velkakirjaan merkittyä myöhemmin. C huomautti, ettei sille ollut kerrottu mitään velkakirjasta poikkeavista ehdoista. X oli kuollut, joten hänen kuulemisensa oli mahdotonta. Oliko A maksuvelvollinen velkakirjaan merkittynä eräpäivänä?

Kun A kieltäytyi maksamasta velkaa, pankki C kääntyi B:n puoleen ja vaati takauksen perusteella B:tä maksamaan koko A:n velan. B katsoi, ettei ollut maksuvelvollinen, koska takaus oli annettu pankki P:lle, koska kyseessä oli täytetakaus, vaikka sitä ei ollut takaussitoumukseen merkittykään, ja koska velkaa ei ollut edes yritetty periä A:lta, jolla oli varoja riittävästi velan maksuun. Oliko B maksuvelvollinen? Selvitä kunkin väitteen merkitys riippumatta siitä, miten muut väitteet vaikuttavat maksuvelvollisuuteen.

Perusteltu ratkaisu esitettyihin kysymyksiin?

3. A (yhtiö) tarjosi B:lle (yhtiö) laitteisto- ja ohjelmistopakettia sähköpostitse. Tarjous oli voimassa 10.4.2010 saakka. Tarjouksen mukaan sopimuksessa noudatettaisiin A:n vakioehtoja, jotka olivat nähtävissä A:n ilmoittamassa internet-osoitteessa. Lisäksi paketin sisällön osalta A viittasi verkossa olevaan yksityiskohtaiseen esittelyyn.

B:n mennessä A:n sivustoille ilmeni, että hänen koneellaan saattoi aukaista A:n yleiset sivut, joilla oli mainittu esittely, jossa oli annettu yksityiskohtaisia tietoja toimituksen sisällöstä. A muutti kuvausta 13.3.2010, mistä hän ei erikseen informoinut B:tä, joka kävi sivuilla helmikuussa 2010 tarjouksen saatuaan ja 8.3.2010. Vakioehdot olivat omilla sivuillaan, joita B ei kyennyt koneellaan avaamaan.

B vastasi A:lle perjantaina 9.4.2010 postitetulla kirjeellä, joka saapui perille maanantaina 12.4.2010. Kirjeessään B hyväksyi A:n tarjouksen sellaisenaan. A vastasi B:lle puhelimitse vastauksen myöhästyneen ja hinnan nousseen, mutta toimituksen sisällön muuttumisesta A ei huomauttanut. B katsoi, että sopimus oli syntynyt hänen hyväksyttyään tarjouksen. Riidan estämiseksi B kuitenkin suostui maksamaan A:n suhteellisen pienen hinnankorotuksen, mistä hän ilmoitti A:lle kirjeitse kolme päivää puhelinkeskustelun jälkeen. A toimitti sen jälkeen laitteet ja ohjelmiston B:lle.

Selitä, miten A:n ja B:n toimia on arvioitava oikeustoimilain tarjous-vastaus -mekanismin valossa. Esitä arviosi myös siitä, ovatko A:n vakioehdot tulleet sopimuksen osaksi ja kumman verkossa olleen vaihtoehdon mukainen toimituksen pitäisi olla. Perustele vastauksesi.

4. Miten tuottamusta arvioidaan vahingonkorvausoikeudessa? (Hemmo)

5. Abstrakti virheellisyyden arviointi? (Wilhelmsson-Sevón-Koskelo)

6. Korvausvelan vanhentumisajan alkaminen ja enimmäisaika? (L velan vanhentumisesta 7 §)

Vastaukset 1-3 (Saarnilehto) ja 4-6 (Sonck) eri arkeille.

6.8.2010

1. A Oy suunnitteli uuden teollisuusrakennuksen rakennuttamista, koska lisätilan tarve oli suuri. A Oy:n toimitusjohtaja TJ olikin ollut yhteydessä arkkitehtitoimistoon, joka oli laatinut pääpiirustukset. Niiden pohjalta TJ lähti hankkimaan urakoitsijaa, ja kääntyi B Oy:n puoleen, jonka tiesi merkittäväksi rakentajaksi alueellaan. Kun TJ eikä kukaan hänen yrityksessään tiennyt mitään rakennuttamisesta, TJ palkkasi rakennuttajakonsultti G:n avukseen. C oli ollut mukana ainakin 50 urakkasopimuksen tekemisessä. Urakkaneuvottelujen jälkeen TJ palkkasi vielä asian-ajajan avukseen arvioimaan urakkasopimusta.

Sopimus syntyi B Oy:n ehdotuksen mukaisena. Siinä viitattiin monessa kohden, esimerkiksi viivästyssakon kohdalla, rakennusalan yleisiin sopimusehtoihin YSE 1998, joita yleisesti pidetään osapuolten yhdessä valmistelemina vakioehtoina. Niissä rajoitettiin vastuuta viivästyksestä. YSE 1998 -ehdot mainittiin sopimuksen liitteenä. Ne eivät kuitenkaan olleet kertaakaan neuvottelujen aikana esillä eikä niitä huomattu liittää sopimusasiakirjat sisältäneeseen mappiin.

Osapuolten välillä syntyi riita YSE 1998 -ehtojen viivästysvastuun rajoittamista koskevasta ehdosta TJ:n katsoessa, että ehdot eivät sitoneet A Oy:tä, koska ehdot eivät olleet esillä sopimusta tehtäessä ja A Oy:llä kokonaan toisen alan edustajalla ei ollut mitään tietoa YSE 1998 -ehtojen sisällöstä.

Kun osapuolten välille oli syntynyt riitaa, TJ väitti lisäksi, että yksikään lisä- ja muutostyötä koskeva sopimus ei sitonut A Oy:tä, koska sopimuksia ei ollut tehty oike3assa muodossa eli kirjallisesti urakkasopimuksessa mainittujen henkilöiden allekirjoituksin. B Oy:n puolelta huomautettiin, että urakkasopimuksessa ei ollut mainittu, kuka tekee sopimukset A Oy:n puolesta, joten selvää oli, että tuollaisissa olosuhteissa toimitusjohtaja tekee sopimukset. Toimitusjohtaja, joka oli yksin allekirjoittanut urakkasopimuksen, saattoi myös suostua siihen, että urakkasopimuksen ehtoa lisä- ja muutostyösopimusten muodosta muutetaan. TJ piti väitteitä virheellisinä.

Sitoivatko YSE 1998 -ehdot A Oy:tä? Sitoivatko lisä- ja muutostyösopimukset A Oy:tä? Perusteltu vastaus kummankin kysymyksen osalta.

2.  12-vuotiaat A ja B kohtasivat illalla kadulle luokkatoverinsa C:n, jota he olivat kiusanneet koulussa jo pitkään. A ja B päättivät huvitella C:n kanssa ja alkoivat töniä tätä. Kun C:n silmiin tulivat kyyneleet, A ja B saivat lisää intoa kiusaamiseen. Leikki loppui, kun C kaatui B:n lyönnistä ja löi päänsä katuun. Ulkopuoliset hälyttivät ambulanssin paikalle ja C vietiin sairaalaan, jonne hän myös joutui jäämään lievän kallomurtuman vuoksi. Kahden viikon jälkeen kaikki näytti silti, että C:tä ei vaivaa mikään, ja hän pääsi sairaalasta kotiin.

C vaati A:lta ja B:ltä sekä kummankin pojan vanhemmilta korvausta sairauskuluista, kivusta ja särystä sekä kärsimyksestä. A katsoi, ettei ole vastuussa, koska B oli tönäissyt C:n kumoon. B katsoi puolestaan, että kärsimyskorvausta ei voi tällaisessa tapauksessa tuomita, joten ainakin siltä osin vaatimukset oli hylättävä. Kaikki vanhemmat ihmettelivät, miksi heiltä pyydettiin jotakin. C perusteli vaatimustaan sillä, että A ja B oli käyneet hänen kimppuunsa yhdessä, joten molemmat olivat vastuussa lopputuloksesta. C:n mielestä tällaisessa tapauksessa kärsimyskorvaus oli paikallaan. Vanhemmat olivat vastuussa, koska eivät olleet tehneet mitään, vaikka A ja B olivat tunnettuja koulukiusaajia, vaan aina haukkuneet opettajat, kun olivat saaneet tietoja lastensa käyttäytymisestä.

Oliko C:llä oikeus vaatimiinsa korvauksiin? Perusteltu vastaus. Jos C:llä ilmenisi 11 vuoden kuluttua aivovamma, jonka lääkärit voisivat todeta olleen seurausta kerrotusta tapahtumasta, olisiko C:llä silloin vielä oikeus saada korvausta aivovamman aiheuttamista sairauskuluista ja työkyvyttömyydestä?

3. A tarvitsi luoton ja oli neuvotellut siitä pankin P kanssa. Asiassa oli päästy jo niin pitkälle, että P oli luvannut rahat, jos A hankkisi riittävän vakuuden luotolle. A oli miettinyt vaihtoehtoja, joita ei juuri ollut, ja kysyi, kelpaisiko vakuudeksi velkakirja, jonka hänen autonsa ostaja C oli antanut hänelle kauppahinnan loppuosan maksamisesta. Velkakirjassa C oli sitoutunut maksamaan A:lle 10.000 euroa 31.3.2010. A kertoi, että hänellä oli hallussaan myös 5.000 euron velkakirja, jossa D oli erään sopimuksen yhteydessä 2.3.2006 sitoutunut maksamaan mainitun määrän velkakirjan haltijalle viimeistään 31.12.2009.

P selvitti asiaa ja päätyi siihen, että velkakirjojen antajat olivat maksukykyisiä henkilöitä. Sen vuoksi P myönsi 15.4.2010 erääntyneen 11.000 euron luoton A:lle ja sai mainitut velkakirjat haltuunsa.

Kun A jätti velkansa maksamatta, P kääntyi A:n puoleen ja vaati suoritusta. A huomautti, että P oli jo saanut velkakirjat, joten hänen ei tarvinnut maksaa velkaansa. Oliko A oikeassa?

Kun A ei edelleenkään maksanut, P kääntyi C:n puoleen ja vaati tältä pääomaa 10.000 euroa, korkolain 3 §:n 2 momentin mukaista korkoa eräpäivää edeltävältä ajalta ja korkolain 4 §:n mukaista viivästyskorkoa 1.4.2010 alkaen maksupäivään asti. C katsoi, ettei A olisi saanut siirtää saatavaansa, ja kieltäytyi maksamasta. Lisäksi C huomautti, että velka oli vain 5.000 euroa, koska autossa oli ollut vikoja ja hän oli sopinut A:n kanssa 5.000 euron hinnanalennuksesta. Lisäksi korosta ja viivästyskorosta ei ollut sovittu, joten velka oli koroton. Oliko C maksuvelvollinen?

Kun P ei voinut missään tapauksessa saada koko suoritusta C:ltä, se kääntyi myös D:n puoleen vaatien velkakirjan mukaista suoritusta. D katsoi, että hänen velkansa oli vanhentunut, ja esitti kuitin, jonka mukaan hän oli suorittanut velan jo kerran A:lle. P totesi, ettei näillä seikoilla ollut merkitystä, vaan D:n oli maksettava velkansa P:lle, jonka hallussa velkakirja oli laillisesti. Oliko D maksuvelvollinen?

Perusteltu vastaus kaikkiin kysymyksiin.

4. Kauppalaki yleisenä sopimusoikeudellisena mallina (Wilhelmsson - Sevón - Koskelo)

5. Sosiaalinen suorituseste (Pääasiat velvoitteesta)

6. Takaajan takautumisoikeus kanssatakaajaa kohtaan? Pääasiat takauslain kahdesta periaatteesta.

 

19.5.2010

Kysymyksiin 1-3 yhteinen taustatieto:

A Oy:n omistaja, rekka-autoyrittäjä B halusi rakentaa liikennekeskuksen viereen hallin, jossa olisi yhdeksän rekan mentävää hallia vuokrattuna alan yrittäjille, kuten pesulaksi, asennuspajaksi erilaisille laitteille, perävaunujen rakentamiseen sekä lisäksi ravintola ja toisessa kerroksessa kokoustilat. Tiloihin oli löydettävissä vuokralaiset.

B otti yhteyttä arkkitehtitoimistoon X Oy ja siellä arkkitehtiin Y, jolta B tilasi yhtiönsä nimissä suunnitelman rakennutettavasta rakennuksesta. Arkkitehti piirsi suunnitelmat ja merkitsi siihen eräitä lähtötietoja, kuten muun muassa sen, että pohjaveden korkeus paikalla oli +0,10 cm (= pinta oli 10 senttiä merenpinnan yläpuolella). Piirustusten perusteella pyydettiin tarjoukset viideltä rakennusalan yritykseltä. Parhaalta vaikutti C Oy:n tarjous, jossa ehdotettiin urakka tehtävät niin sanottuna projektinjohtourakkana, jossa urakoitsija hankkii suunnittelijat ja rakentajat sekä valvoo näiden toimintaa. Urakoitsija saa korvauksen projektinjohtopalkkiona. Lisäksi sovitaan tavoitehinta, jolla rakennus rakennutetaan, kattohinta, jonka yli hinta ei saa mennä, sekä menettely, jolla tilaaja eli A Oy voi sopia lisätöistä C Oy:n kanssa.

Neuvotteluissa C Oy:n kanssa A Oy kertoi, että se on saanut rahoituksen pankista N Oyj ja ettei se voi missään tapauksessa sitoutua yli 10 miljoonan euron suoritukseen. Kattohinta olikin suunnilleen tuo summa. A Oy:tä avusti neuvotteluissa alan asiantuntijana rakennuttajakonsultti D, joka edusti urakkasopimuksen mukaan A Oy:tä työmaalla ja hyväksyi sen puolesta muutokset. Sopimuksen luki ennen sen allekirjoitusta läpi myös lakimies E.

1. Lisätyöt oli sovittu tehtäväksi niin, että urakoitsija C Oy tekee kirjallisen tarjouksen, josta selviää työn hinta ja sen vaikutus rakennusaikatauluun eli lisäaika, jonka lisätyö ottaa ja siirtää sovittua valmistumispäivää. Ensi yrityksellä aikaa kului kuitenkin lisätyöstä sovittaessa niin kauan, että se haittasi rakentamista. Toisella kertaa lisätyöstä kerrottiin D:lle, ja kun tämä ei heti vastannut, katsottiin hänen hyväksyneen lisätyön. A Oy ja B kuulivat lisätöistä vasta hankkeen loppupuolella.

Ilmi tulleiden lisätöiden osalta C Oy katsoi urakan aikana vakiintuneen käytännön, että lisätyö ilmoitettiin D:lle ja katsottiin hyväksytyksi. Käytäntöä tuki se, että D oli työmaakokouksissa hyväksynyt lisätyöt. Merkittävin lisätyö aiheutui pohjarakenteiden muuttamisesta, kun pohjaveden pinta olikin kaksi metriä korkeammalla kuin arkkitehdin piirustuksista ilmeni ja koko kellari jouduttiin rakentamaan eri rakenteilla kuin tarjousta tehtäessä oli suunniteltu.

A Oy:n puolelta todettiin, että se oli kertarakennuttaja, joka ei tiennyt rakennusalasta mitään ja jolle oli sanottu projektijohtourakan tarkoittavan, että urakoitsija huolehti hänen edustaan. Hinnan lisääminen lisätöillä ei ollut mahdollista senkään vuoksi, että urakoitsija tiesi A Oy:n rahoitusmahdollisuudet. D kertoi, ettei hän ollut koskaan hyväksynyt lisätöitä. Tarjoukset olivat tulleet hänelle, mutta hän luuli niiden tulleen tiedoksi eikä vastannut. Työmaakokouksissa oli kyllä käsitelty lisätöitä, mutta kyse oli ollut pääurakoitsija C Oy:n ja sen aliurakoitsijoiden välisistä suhteista. Totta kai D oli ne hyväksynyt, koska niillä ei ollut merkitystä pääurakan sisältöön. Lisäksi D huomautti, että kaikki alueen urakoitsijat tiesivät ja paikallisesta rakennusjärjestyksestä ilmeni, että pohjaveden osalta oli varauduttava korkeuteen +2,5 metriä.

C Oy totesi, että heille oli ilmoitettu mittauksen tuloksena pohjavedenpinnan korkeus. Tietoon oli saanut luottaa.

Oliko A Oy:n maksettava lisätöistä, erityisesti pohjarakenteeseen tehdyistä muutoksista sovitun urakkahinnan lisäksi lisätyösopimuksen perusteella? -Perusteltu vastaus, jossa on otettava huomioon annetut tiedot ja esitetyt väitteet.

2. A Oy:tä ja erityisesti B:tä jäi harmittamaan toisaalta pohjaveden korkeudesta aiheutunut riita, toisaalta työmaalla sattunut tapaus, jossa hänen autoonsa oli osunut C Oy:n nosturista pudonnut osa vahingoittaen autoa. B oli lisäksi säikähtänyt niin, että oli törmännyt pysäköitynä olleeseen ulkopuolisen työntekijän Z:n autoon.

A Oy vaatikin jälkiselvittelyissä X Oy:ltä ja Y:ltä korvausta siitä lisäkulusta, jonka virheellinen tieto pohjaveden korkeudesta aiheutti. Vaikka ei otettaisikaan huomioon lisätyötä, aikataulu oli viivästynyt sen vuoksi kuukaudella ja vuokratulo oli jäänyt saamatta. Lisäksi A Oy vaati X Oy:ltä ja Y:ltä sitä määrää, minkä se mahdollisesti joutui lisätyöstä maksamaan. X Oy totesi, ettei se vastannut pohjaveden mittaustuloksista, koska mittaukset oli tilattu M Oy:ltä. Sen työntekijä N oli toiminut virheellisesti eikä X Oy:llä ollut isännänvastuuta M Oy:n työntekijästä. Y ihmetteli, miksi häneltä vaadittiin korvauksia, kun hän vain teki hänelle osoitettuja töitä.

B puolestaan vaati korvausta nosturinkuljettaja F:ltä, joka kiisti vastuunsa, vaikka hän olikin nostanut lastin huolimattomasti.

Z vaati puolestaan korvausta autonsa vaurioista B:ltä, joka oli autollaan törmännyt hänen autoonsa huolimattoman ajonsa seurauksena. B kiisti vastuunsa, vaikka myönsikin puhuneensa ajaessaan puhelimeen, joka oli kiellettyä.

Oliko A Oy:llä, B:llä ja Z:lla oikeus saada vaatimansa korvaukset? -Perusteltu vastaus kaikkien vaatimusten osalta.

3. N Oyj oli antaessaan luoton A Oy:lle vaatinut vakuudeksi muun muassa vakavaraisen takaajan. B oli puhunut aiheesta hyvälle ystävälleen G:lle ja kertonut, että hänen yhtiönsä oli hyvissä varoissa ja takaus riskitön, koska myös hän itse oli takaajana. G antoikin N Oyj:n lomakkeelle omavelkaisen takauksen A Oy:n saamasta luotosta 500.000 euron määrään asti. B vei sen pankkiin. B ei antanut G luettavaksi pankin lähettämää tiedotetta takauksen sisällöstä ja merkityksestä, mutta kertoi pankille G:n lukeneen asiakirjan. B ei antanut takausta.

Kun rakennuskohde ei valmistunut oikeassa ajassa, A Oy joutui maksuvaikeuksiin muun muassa puuttuvien vuokratulojen vuoksi. Se pyysikin lisää aikaa velan maksamiseen, mutta N Oyj ei suostunut, koska Kreikan talouskriisi uhkasi pankkialaa. A Oy piti perustetta tekosyynä ja jätti kaksi maksuerää maksamatta. N Oyj kääntyi sen vuoksi G:n puoleen, joka katsoi, että hänet oli erehdytetty takaukseen, joten se ei ollut pätevä. Joka tapauksessa maksuvelvollisuus alkoi vasta, kun A Oy oli todettu ulosotossa varattomaksi, mitä ison rakennuksen omistaja ei voinut olla. G huomautti vielä, että se ei ollut saanut pankilta mitään tietoja takauksestaan, joten se oli silläkin perusteella pätemätön. Myöskään hänelle ilmoitettua toista takaajaa, B:tä ei ollut, joten G oli vastuussa enintään puolesta velasta.

Oliko G maksuvelvollinen takauksensa perusteella? -Perusteltu vastaus hänen esittämiinsä väitteisiin.

----

4. Mitä mahdollisuuksia ostajalla on turvata asemansa ennen sopimuksen

täyttämisajankohtaa kauppalain mukaan? (Wilhelmsson- Sevón - Koskelo)

5. Vapautumisperusteet ankarassa vastuussa? (Hemmo)

6. Mitä vahinkoja ei korvata moottoriajoneuvon liikennevakuutuksesta

liikennevakuutuslain mukaan? (Liikennevakuutuslaki 5§)

26.11.2009

1. Avoin yhtiö A päätti ostaa purjeveneen yhtiön käyttöön, sopi B:n kanssa, että hän katsastaa veneitä ja ostaa yhtiön sanelemat ehdot täyttävän veneen yhtiölle. B teki sovitun työn, löysi C:n veneen, sopi kaupan ehdot ja osti veneen A:n nimissä C:ltä. C:lle B kertoi, ettei hänellä ole valtakirjaa, mutta hänet oli palkattu tekemään kauppa. C uskoi B:tä, koska tämä oli aiemminkin toiminut samoin. Vene siirrettiin A:n pihaan marraskuun alussa sen yhtiömiehen osoittamaan paikkaan odottamaan vesille laskua.

A ei maksanut seuraavaa, kolme kuukautta kaupan jälkeen erääntynyttä kauppahinnan erää. A:n yhtiömies näki maaliskuussa venenäyttelyssä veneen, jonka hän halusi, ja päätti, että C:n vene palautetaan C:lle. Niinpä C huomasikin yllättäen eräänä päivänä, että vene oli palannut paikalleen. Parin päivän päästä tuli kirje, jossa avoin yhtiö A ilmoitti, että kauppa oli pätemätön, koska sen oli solminut A:n puolesta henkilö ilman kirjallista valtuutusta. Lisäksi siinä todettiin, että joka tapauksessa kauppa puretaan, koska vene vuotaa kölin vierestä purjehduskaudella sattuneen karilleajon seurauksena.

C vastasi, että B oli ollut A:n valtuutettu, valtuutus on muotovapaa oikeustoimi ja että hän oli kertonut B:lle, että vene oli ajanut karille kesällä ja että sen vuoksi siinä saattoi vielä olla pieni vuoto, koska venettä ei ollut ehditty enää korjauksen jälkeen testata. Vuoto oli sovittu korjattavaksi heti keväällä, jos sellainen oli.

Sitoiko kauppa A:ta? Oliko myös yhtiömies vastuussa mahdollisista maksuista, sekä kauppahinnasta että mahdollisista korvauksista? Kiinnitä tältä osin huomiota myös tekijöihin, jotka tehtävässä on kerrottu, mutta joihin ei ole nimenomaan vedottu. Oliko A:lla oikeus purkaa kauppa näissä olosuhteissa? -Perusteltu vastaus kysymyksiin.

2. A ja B tappelivat B:n asunnossa ja naapurit hälyttivät poliisin paikalle B:n kirkunan vuoksi. Poliisien C ja D saapuessa paikalle oli tilanne jo rauhoittunut, mutta poliisit halusivat kuitenkin varmistaa, ettei mitään vakavaa ollut tapahtunut. Kun ovea ei avattu, he murtautuivat sisään.

Huoneistossa C ja D havaitsivat, että juopunut A oli hakannut B:tä ja päättivät viedä A:n selviämään. He tarttuivat rivakasti A:ta kainaloista ja lähtivät vetämään häntä perässään poliisiautolle. A kolhi jalkansa portaissa ja pihalla hänen housunsa lähtivät jalasta poliisien edelleen vetäessään häntä perässään. Alushousutkin putosivat nilkkoihin. A:n pakarat ja jalat naarmuuntuivat verille.

Tapausta selviteltäessä ilmeni, että A oli X Oy:n työntekijä, joka oli määrätty maalaamaan maalaustyön X Oy:ltä tilanneen B:n asuntoa. Hän oli ehtinyt lyödä B:ltä huulen halki.

Tapauksen perusteella A vaati korvausta sairauskuluista (haavojen puhdistaminen, 1 käynti lääkärissä) sekä kivusta ja särystä C:ltä ja D:ltä. Kumpikin kiisti vaatimuksen. Lisäksi C huomautti, että A:n vamma oli lievä, joten kipua ja särkyä ei korvattu. D puolestaan katsoi A:n aiheuttaneen koko tapauksen omalla riehumisellaan B:n asunnossa.

B vaati korvausta henkilövahingoistaan A:lta ja X Oy:ltä. Kumpikin katsoi toisen korvausvelvolliseksi.

Saivatko A ja B vaatimansa korvaukset? - Perusteltu vastaus.

3. 17-vuotiaat A ja B päättivät lähteä ajelemaan kuorma-autolla. Sen vuoksi he murtautuivat X Oy nimiseen automaalaamoon ikkunasta, löysivät sieltä maalattavana olleen kuorma-auton ja käynnistivät sen. Kun pojat eivät saaneet ovea auki, he päättivät ajaa siitä läpi. Ovi lensi karmeineen syrjään ja seinääkin rikkoontui. Talon omisti AsOy Y. A ratissa ja B vieressä pojat kurvasivat tielle.

Kuorma-auton hallinta oli kovassa vauhdissa hankalaa, ja niinpä A törmäsi sillä C:n pysäköitynä olleeseen henkilöauton, jonka takalokasuoja ja ovi painuivat sisään. Matka jatkui, mutta päättyi kuitenkin suhteellisen nopeasti A:n ajettua kaarteessa ulos tieltä suoraan päin D:n taloa, joka vaurioitui. Törmäyksessä B loukkasi itsensä.

Mitkä oli X Oy:n, AsOy Y:n, C:n, D:n ja B:n oikeus saada korvaus vahingoistaan? - Selvitä, mistä tai keneltä korvauksia oli mahdollista saada ja millä edellytyksin.

4. Ostajan velvollisuus myötävaikuttaa kauppaan? (Wilhelmsson-Sevon- Koskelo)

5. Mieleltään häiriintyneen vastuu aiheuttamastaan vahingosta? (Hemmo)

6. Milloin uudessa asunnossa on asuntokauppalain (843/1994) mukaan virhe?

1.10.2009

1. A oli sopinut B Oy:n kanssa, että yhtiö pesee hänen huoneistonsa ikkunat. Niitä pesemään tuli C, joka työnantajan koulutuksesta huolimatta avasi ikkunan tuulisessa säässä niin, ettei ollut valmistautunut tuulen vaikutukseen. Seurauksena oli, että ikkuna lipesi hänen kädestään, lensi auki ja vääntyi yli saranoidensa, lasi meni rikki ja sirpaleet putosivat alla katukäytävällä kulkeneen D:n päälle. D joutui käymään sairaalassa neulottamassa kasvoihinsa tulleet haavat. Lisäksi tapahtumasta pelästynyt C oli kaatanut vesiämpärin lattialle sekä kuivannut lattian huolimattomasti sillä seurauksella, että parketti oli vaurioitunut noin neliömetrin alueelta.

Tapahtuman jälkeen A vaati B:ltä ja C:ltä vahingonkorvausta parketin korjaamisesta. Sekä B että C kiisti vaatimuksen katsoen toisen olevan yksin vastuussa.

Asunto-osakeyhtiö Y, jonka rakennuksen ikkuna oli mennyt rikki ja jonka Y oli korjauttanut, vaati korjauskuluja B:ltä. B katsoi, että C on vastuussa vahingosta.

D vaati sairaanhoitokustannuksia C:ltä. Lisäksi D vaati korvausta tilapäisestä haitasta, koska neulomisjäljet tulevat lääkäreiden mukaan näkymään hänen kasvoistaan vuoden ajan ennen kuin ne häviävät. C katsoi, ettei ole korvausvelvollinen ja että korvaus haitasta on perusteeton, koska vain pysyvä haitta korvataan.

Ovatko A, Y ja D oikeutettuja vaatimiinsa korvauksiin? -Perusteltu ratkaisu vaatimuksiin.

2. A (yhtiö) tarjosi B:lle (yhtiö) laitteisto- ja ohjelmistopakettia sähköpostitse lähettämällään tarjouksella. Tarjous oli voimassa kolme viikkoa lähettämisestä eli 15.4.2009 saakka. Tarjouksen mukaan sopimuksessa noudatettaisiin A:n vakioehtoja, jotka olivat nähtävissä A:n ilmoittamassa internet-osoitteessa. Lisäksi paketin sisällön osalta A viittasi verkossa olevaan yksityiskohtaiseen esittelyyn.

B:n mennessä A:n sivustoille ilmeni, että hänen koneellaan saattoi aukaista A:n yleiset sivut, joilla oli mainittu esittely, jossa oli annettu yksityiskohtaisia tietoja toimituksen sisällöstä. A muutti kuvausta 8.4.2009, mistä hän ei erikseen informoinut B:tä, joka kävi sivuilla maaliskuun lopussa 2009 tarjouksen saatuaan ja 8.4.2009. Vakioehdot olivat omilla sivuillaan, joita B ei kyennyt koneellaan avaamaan.

B vastasi A:lle 15.4.2009 postitetulla kirjeellä, joka saapui perille seuraavana päivänä. Kirjeessään B hyväksyi A:n tarjouksen sellaisenaan. A vastasi B:lle puhelimitse vastauksen myöhästyneen ja hinnan nousseen, mutta toimituksen sisällön muuttumisesta A ei huomauttanut. B katsoi, että sopimus oli syntynyt hänen hyväksyttyään tarjouksen. Riidan estämiseksi B kuitenkin suostui maksamaan A:n suhteellisen pienen hinnankorotuksen, mistä hän ilmoitti A:lle kirjeitse kolme päivää puhelinkeskustelun jälkeen. A toimitti sen jälkeen laitteet ja ohjelmiston B:lle.

3. A (Oy) oli ostanut B:ltä (Ky) tuotteita 15.000 euron edestä. A:n maksuvaikeuksien vuoksi käteismaksu oli ollut vain 2.000 euroa ja lopusta oli laadittu velkakirja. Velkakirjassa A sitoutui maksamaan 15.9.2009 velkakirjan haltijalle 12.500 euroa neljän prosentin korkoineen velkakirjan allekirjoituspäivästä lukien. Velkakirjan allekirjoituspäiväksi tuli 15.1.2009, vaikka kauppa oli tehty jo kuukautta aikaisemmin.

B myi velkakirjan edelleen velan perintää harjoittavalle C:lle. C ilmaantui tänään A:n liikepaikkaan ja vaati koko suoritusta velasta eli 12.500 euroa neljän prosentin korkoineen kaupan tekemisestä 15.12.2008 lukien 15.9.2009 saakka ja liikesuhteissa tavanomaista 16 prosentin viivästyskorkoa 16.9.2009 lukien maksupäivään saakka.

A ilmoitti, ettei sillä ollut varoja, koska se ei ollut osannut varautua maksuvaatimukseen, koska sillä ei ollut ollut tietoa siitä, kenen hallussa velkakirja oli. Lisäksi A huomautti, että todellinen velka oli vain 12.000 euroa ja että korkovaatimus ei vastannut velkakirjan sisältöä. Viivästyskorosta ei ollut sovittu, joten korko oli maksupäivään saakka neljä prosenttia vuodessa. Lisäksi A oli sopinut B:n kanssa nimenomaisesti, että viivästyskorko oli yhtä suuri kuin ennen eräpäivää juossut korko.

C piti kaikkia A:n huomautuksia merkityksettöminä ja ilmoitti vievänsä asian tuomioistuimen ratkaistavaksi, jos A ei viipymättä maksa velkaa vaaditusti.

Mikä oli A:n maksuvelvollisuus C:lle? -Esitä perusteltu vastaus, jossa on otettu huomioon kaikki esitetyt huomautukset.

4. Virheen korjaaminen ja uusi toimitus? (Wilhelmsson-Sevón-Koskelo)

5. Isännänvastuun perusteet ja soveltaminen? (Hemmo)

6. Sopimusehtojen sääntely kuluttajansuojalaissa?

(Kuluttajansuojalaki 20.1.1978/38)

Vastaus kysymyksiin 1-3 (Saarnilehto) ja 4-6 (Weckström) eri arkeille.

7.8.2009

1. A käveli puolen yön aikaan kohti tuttua pubia, kun vastaan tuli kolme hyvässä vauhdissa ollutta kaverusta, B, C ja D. Syntyi ongelma, kuka väistyy, kun kolmen miehen joukko kurvasi aina samaan suuntaan kuin A. Lopulta A seisahtui ja sanoi kaveruksille, että valitkaa reittinne. Siitä suunsoitto sitten jatkui, kunnes B keksi, että annetaan A:lle opetus. Tuumasta toimeen. C nappasi A:n käsistä kiinni ja B tömäytti kunnon iskulla ilmat ulos A:sta. D huomasi lähellä aidan ja huusi, että viskataan poika aidan yli pois tieltä. B nappasi kiinni A:n jaloista ja C käsistä. D huusi tahtia ja pian A lensikin yli aidan ja kolme urhoa jatkoi eteenpäin.

A löytyi aidan takaa useita tunteja myöhemmin. Häneltä oli selkäranka murtunut ja päähän tullut paha vamma, sillä hän oli pudonnut täysin holtittomasti kivikasan päälle iskien itsensä pahasti kiviin.

Pysyvästi invalidisoitunut oikeustieteen opiskelija A vaati jälkeenpäin korvausta B:ltä, C:ltä ja D:ltä yhteisvastuullisesti sairaanhoitokuluista 8.100 euroa, kivusta ja särystä 20.000 euroa, kärsimyksestä 40.000 euroa sekä pysyvästä haitasta 80.000 euroa sekä työansion menetyksestä oletetun valmistumisajankohdan ja eläköitymisiän väliseltä ajalta keskimääräistä lakimiehen palkkaa vähennettynä mahdollisella työkyvyttömyyseläkkeellä.

B katsoi, ettei A ole oikeutettu korvauksiin palkan menettämisestä, koska hän ei ollut ollut töissä tapahtuman sattuessa. Lisäksi B huomautti, että kivun ja säryn sekä pysyvän haitan korvaukset tulisi katsoa sitovasta taulukosta, jonka henkilövahinkoasiain neuvottelukunta on laatinut.

C katsoi, että hän vastannut kuin enintään viidesosasta, sillä hän ei ollut uskaltanut vastustaa ryhmän ehdotonta johtohahmoa B:tä. Lisäksi C katsoi, että D oli keksinyt koko heittämisen.

D puolestaan piti itseään vastuusta vapaana, koska hän ei ollut koskenut lainkaan A:han. Lisäksi hän totesi, ettei kärsimyksen korvaus tullut kyseeseen ja että tuomioistuimen tulisi määrätä kunkin korvausvelvollisen osuus maksettavista korvauksista.

A piti kaikkia B:n, C:n ja D:n huomautuksia merkityksettöminä ja pyysi kanteen hyväksymistä.

Miten ratkaisisit jutun? Esitä perusteltu ratkaisu korvausvaatimukseen ja kaikkiin esitettyihin huomautuksiin ja väitteisiin.

2. A Oy:llä oli paljon ruohokenttiä alueellaan. Yhtiön ruohonleikkuri oli mennyt rikki ja se päätti ostaa uuden. Ostopäällikkö B lähti ostamaan konetta D Ky:stä. B päätyi myyjä E:n kanssa siihen, että heidän tarkoituksiinsa sopi parhaiten D:n myymä malli DeLuxe, päällä istuttava kone, jonka ominaisuudet E vahingossa luki kalliimman koneen esitteestä. Esimerkiksi koneen leikkuualue oli kapeampi kuin E väitti. Se myös kulutti ilmoitettua enemmän polttoainetta.

Kun D toimitti koneen, se otettiin A Oy:ssä vastaan tavanomaisin tarkastuksin. Kiinteistöpuolen päällikkö huomasi koneen kapeammaksi kuin B oli hänelle sanonut ja laittoi siitä viestin B:lle saman tien. Kone otettiin käyttöön. B sai viestin, mutta ei tehnyt sille mitään, koska hänellä oli kiire alkavan loman vuoksi. Kuukauden kuluttua kiinteistöpäällikkö laski polttonesteen kulutuksen uteliaisuuttaan ja havaitsi, että kaupan ilmoitus oli paljon pienempi kuin hänen laskutoimituksensa tulos. Senkin hän ilmoitti välittömästi B:lle. B ei ollut ehtinyt vielä tehdä mitään, kun ruohonleikkuri rikkoontui. Silloin B päätti A:n puolesta purkaa kaupan koneen kapeuden, suuren polttoainekulutuksen ja koneen liian aikaisen rikkoutumisen vuoksi. B tekikin purkuilmoituksen D Ky:lle.

D:n puolelta ilmoitettiin, että he eivät vastaa E:n mahdollisesti tekemistä virheistä. Lisäksi D katsoi, että kauppaa ei voinut purkaa, koska reklamaatiota ei ollut ajoissa tehty leveydestä eikä kulutuksesta ja että koneessa oli rikki vain yksi osa, joka oli helppo uusia. D tarjoutuikin korjaamaan koneen omalla kustannuksellaan.

A puolelta pidettiin D:n väitteitä merkityksettöminä. Jos D ei vastannut E:stä, ei A myöskään vastannut B:n tekemästä kaupasta, eihän B:llä ollut ollut valtakirjaakaan kaupan tekemiseen. Erimielisyyksien seurauksena riita jatkui ja päätyi tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Oliko A:lla oikeus purkaa kauppa kuvatuissa olosuhteissa? Ota kantaa kaikkiin vaatimuksiin ja väitteisiin. -Perusteltu vastaus.

3. A Oy käytti kaikissa valmistamiaan tuotteita koskevissa sopimuksissaan vakioehtoja. B Oy oli ostanut siltä tuotteita jo vuoden ajan, yhteensä 12 kertaa ja jokaisessa sopimuksessa oli ollut liitettynä A:n vakioehdot. Niiden mukaan muun muassa A:n vastuu tuotteiden virheistä rajoittui kauppahinnan määrään. Kun B teki kolmannentoista kauppansa A:n kanssa, sopimuksessa ei ollut enää vakioehtoja A:n työntekijän virheen vuoksi. Osapuolten edustajat allekirjoittivat asianmukaisesti kauppakirjan ja totesivat, että taas tehtiin kauppa.

B Oy myi A:lta ostamiaan tuotteita eteenpäin. Yksi ostajista oli C Ky. B:n ja C:n sopimuksen mukaan B vastasi ainoastaan välittömästä vahingosta eikä lainkaan välillisestä, jos tavara aiheutti vahinkoa. Lisäksi siinä oli sovittu, että A Oy vastasi tavarassa olleista alkuperäisistä virheistä, ei B.

Jonkin ajan kuluttua C:n ostama tuote rikkoutui ja aiheutti esinevahinkoa C:n omaisuudelle ja henkilövahingon D:lle.

D vaati vahingonkorvausta A:lta sen myymän tuotteen puutteellisen turvallisuuden aiheuttamasta henkilövahingosta. A kieltäytyi korvaamasta vahinkoa, koska se oli sopimussuhteessa B:hen, mutta ei C:hen tai D:hen. Oliko D oikeutettu korvaukseen?

C puolestaan vaati vahingonkorvausta A:lta ja B:ltä. B kieltäytyi korvaamasta syntyneitä vahinkoja, koska se oli sopinut C:n kanssa, että tavarassa olleesta alkuperäisestä virheestä aiheutuneesta vahingosta vastasi A. Lisäksi se huomautti, että kyse oli tuotevastuusta, ja lain mukaan vastuu oli valmistajalla.

A huomautti, etteivät B ja C voi sopia sen vastuusta. Lisäksi A katsoi, ettei se myöskään tuotevastuulain mukaan vastannut vahingosta C:lle. Lisäksi se huomautti, että se oli aina sopimuksissa rajannut vastuunsa kauppahintaan, minkä B hyvin oli tiennyt. Vakioehdot olivat tulleet sopimuksen osaksi vakiintuneen käytännön mukaisesti. Viimeisen väitteen osalta B huomautti, että tällä kerralla sopimus poikkesi aikaisemmista eikä mistään voinut tietää ehtojen olevan entisten kaltaiset.

Oliko D:n ja C:n vaatimuksilla menestymisen mahdollisuudet? Miten esitetyt väitteet vaikuttivat asiaan? -Perusteltu ratkaisu vaatimuksiin ja väitteisiin.

4. Ostajan tietoisuuden ja tavaran ennakkotarkastuksen merkitys tavaran virheen arvioinnissa? (Wilhelmsson-Sevon-Koskelo)

5. Vahingonkärsijän suostumuksen ja tietoisen riskinoton vaikutus korvausvastuun määräytymisessä (Hemmo)?

6. Kärsimyksen korvaaminen rikosvahinkolain nojalla? Miten rikosvahinkolain säännöt poikkeavat vahingonkorvauslain kärsimyksen korvaamista koskevista säännöistä?