Rikosten tutkinta ja käsittely

 

Rikosten tutkinta ja käsittely                                                              LAKIKIRJATENTTI

Erikoistumisjakso

15.6.2011

1.   Oikeustapaus (10 p.) seuraavalla sivulla

 

2.   Kanteenmuutoskiellon sisältö ja laajuus hovioikeudessa käsiteltävissä rikosasioissa? (Jokela,
Hovioikeusmenettely) (10 p.)

 

3.   Loppulausunnot esitutkinnassa? (Helminen - Lehtola - Virolainen: Esitutkinta ja pakkokeinot) (10 p)

 

4.   Akkusatorinen menetelmä ja virallisperiaate rikosasioissa? (Jokela, Rikosprosessi) (10 p.)

15.5.2011

1.   Oikeustapaus (10 p.) seuraavilla sivuilla

 

2.   Oikeusvoiman objektiivinen ja subjektiivinen ulottuvuus rikosasioissa? (Jokela, Rikosprosessi) (10 p.)

 

3.   Syyttäjän rooli esitutkinnassa? (Helminen - Lehtola – Virolainen, Esitutkinta ja pakkokeinot) (10 p.)

 

4. Vastapuolten tasavertaisuusperiaate ja kuulemisperiaate rikosprosessissa? (Jokela, Rikosprosessi) (10 p.)

 9.9.2010

1. Esitutkinnan käsite ja tarkoitus? (Helminen - Lehtola - Virolainen) (10 p.)

2. Kansainvälinen toimivalta rikosasioissa? (Jokela) (10 p.)

3. Akkusatorinen menetelmä? (Jokela) (10 p.)

4) Oikeustapaus (10 p.) seuraavilla sivuilla

Oikeustapaus  (10 p)

 

   Varsinais-Suomen käräjäoikeus on menetellyt kahdessa käsittelemässään rikosasiassa mm. seuraavasti:

 

A) Käräjäoikeudessa esillä olleessa rikosasiassa virallinen syyttäjä vaati Antti Autiolle rangaistusta pahoinpitelystä. Asianomistaja Armi Elo ei halunnut lausua oikeudessa asiasta mitään. Sen vuoksi syyttäjä luki oikeuden istunnossa esitutkintapöytäkirjasta Elon kuulustelukertomuksen, jossa tämä kuvaili, miten Autio oli pahoinpidellyt häntä syytteessä kuvatulla tavalla. Käräjäoikeus kuuli syyttäjän nimeämänä todistajana poliisikonstaapeli Kaarlo Korppia, joka kertoi kuulustelleensa esitutkinnassa Eloa ja että Elo oli antanut kertomuksensa oma-aloitteisesti. Korppi oli havainnut Elon kädessä siteen ja housunlahkeessa reiän. Näihin kohtiin Elo oli kertonut Aution osuneen häntä Elon kotona Elon keittiön pöytälaatikosta sieppaamallaan leipäveitsellä. Useat lyönnit Elo oli onnistunut väistämään.

Autio kiisti syytteen, mutta käräjäoikeus tuomitsi hänet, ottaen huomioon, että teossa oli käytetty teräasetta, törkeästä pahoinpitelystä kahdeksi vuodeksi vankeuteen ja menettämään valtiolle rikoksentekovälineenä käytetyn, todisteena takavarikoidun leipäveitsen. Samalla käräjäoikeus määräsi Aution heti vangittavaksi.

B) Virallinen syyttäjä vaati käräjäoikeudessa esillä olleessa rikosasiassa Pentti Puraselle rangaistusta törkeästä petoksesta sillä perusteella, että Puranen oli erehdyttänyt vaikeasti vammautuneen Ilkka Iivosen myymään hänelle osuutensa heidän yhteisesti omistamastaan yhtiöstä. Käräjäoikeus hylkäsi syytteen äänestyksen jälkeen. Tuomion lopputulos muodostui lautamies Heino Hovin ja tämän kannanottoon yhtyneen lautamies Anja Apusen mielipiteestä, kun taas puheenjohtajana toiminut käräjätuomari ja kolmas lautamies olivat langettavan tuomion kannalla. Hovi perusteli ratkaisua muun ohessa sillä, mitä hän oli yrityskaupan tapahtumisaikoihin itse havainnut Iivosen henkisestä tilasta ja halukkuudesta eläkkeelle jäämiseen. Hovin havaintoja ei ollut käsitelty oikeuden istunnossa. Jo pari vuotta ennen oikeudenkäynnin vireilletuloa Hovi oli keskustellut yrityskaupasta kahden tuttavansa kanssa ja ilmaissut näille näkemyksenään silloin vielä esitutkinnassa olleesta asiasta, ettei Puranen ollut syyllistynyt asiassa rikokseen. Toinen Hovin tuttavista oli edustanut vastakkaista kantaa ja ehdottanut Hoville vedonlyöntiä asiasta, mutta Hovi ei ollut lyönyt vetoa. Syytteen tultua nostetuksi tuttava oli vielä puhelinkeskustelussa muistuttanut Hovia heidän aiemmasta keskustelustaan.

Kiistäessään syytteen Puranen vaati samalla valtiolta korvausta laittomasta vangitsemisesta, koska hän oli ollut tutkinnan aikana pidätettynä ja vangittuna. Käräjäoikeuden puheenjohtaja oli oma-aloitteisesti hankkinut Purasta koskevan rikosrekisterin otteen tiedustelematta asianosaisten kantaa otteen hankkimiseen. Rikosrekisterin otteesta ilmenneitä tietoja ei ollut käsitelty käräjäoikeuden istunnossa. Käräjäoikeus hylkäsi yksimielisesti Purasen korvausvaatimuksen nojautuen muun ohessa rikosrekisterin otteesta ilmenneisiin tietoihin.

 

Arvioi käräjäoikeuden menettelyn laillisuutta siltä osin kuin sitä on edellä kuvattu.  Miltä osin käräjäoikeus mahdollisesti menetteli oikein ja miltä osin virheellisesti? PERUSTELE kannanottosi.

 

17.6.2010

1. Asianomistajan luopuminen syytteestä ja syyttämispyynnön peruuttaminen?  (Jokela, Rikosprosessi)  ( 10 p)

2. Syytteestä vapautetun oikeus kulukorvaukseen valtiolta? (Jokela, Rikosprosessi) 

(10 p.)

3.  Vähimmän haitan periaate? (Helminen – Lehtola – Virolainen, Esitutkinta ja pakkokeinot) (10 p.)

4. Oikeustapaus (seuraavilla sivuilla) (10 p.)

 

OIKEUSTAPAUS

Automies Jari Liikkanen oli tyhmyyksissään lähtenyt humalapäissään ajelulle. Humalatilastaan huolimatta Liikkanen oli kokeneena autoilijana noudattanut melkein koko ajelunsa ajan tarkasti liikennesääntöjä. Liikennesäännöt Liikkaselta pääsivät unohtumaan vasta ihan ajelun lopussa, kun hän huolimattomuuttaan jätti kärkikolmion huomioimatta, minkä seurauksena Liikkanen kolaroi Pekka Laaksosen ohjaaman ja Seppo Parpon omistaman auton kanssa. Pekka Laaksonen kuten myös hänen kyydissään ollut Harri Pikkarainen loukkaantuivat mainitussa kolarissa lievästi.

 

Tänään Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa on alettu käsittellä virallisen syyttäjän Liikkasta vastaan nostamaa syytettä rattijuopumuksesta sekä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Syyttäjän ja Liikkasen lisäksi paikalla ovat Pekka Laaksonen, Seppo Parpo, Harri Pikkarainen sekä myös Markus Aarto, jotka kaikki ovat ilmoittautuneet jutussa asianomistajiksi ja haluavat näin ollen käyttää jutussa asianomistajan toissijaista syyteoikeutta sekä yhtyä virallisen syyttäjän nostamaan syytteeseen. Viimeksi mainittu Aarto katsoi saaneensa asianomistajan aseman sillä perusteella, että automies Liikkanen oli ajellut juovuksissa Aarton ohi, kun tämä oli pahaa aavistamatta seisoskellut ajoradan reunalla.

 

Liikkanen ei kuitenkaan suostu käsittelyssä vastaamaan muiden kuin syyttäjän esittämiin rangaistusvaatimuksiin. Kantaansa hän perusteli tältä osin sillä, että liikenneturvallisuuden vaarantamisessa tai rattijuopumuksessa ei kummassakaan voi ylipäätään olla asianomistajia, koska molemmat rikokset ovat ns. vaarantamisrikoksina uhrittomia rikoksia.

 

Tätä näkemystä asianomistajiksi ilmoittautuneet eivät tietenkään hyväksyneet, vaan katsoivat että heillä on ilman muuta puhevalta rangaistusvaatimusta käsiteltäessä. Olivathan he kaikki olleet aidosti Liikkasen hölmöilyn vaaravyöhykkeellä.

 

Edelleen asianomistajat Laaksonen ja Parpo vaativat tuomioistuinta määräämään heille ROL 2 luvun mukaisen oikeudenkäyntiavustajan, koska heidän mukaansa laissa säädetyt edellytykset tällaisen avustajan määräämiselle ovat ehdottomasti olemassa.

 

Lisäksi Laaksonen ja Pikkarainen päättivät vielä käsittelyn aikana esittää Liikkasta vastaan 1.000 euron suuruisten vahingonkorvausvaatimuksen, joka kummankin asianomistajan osalta perustui siihen kipuun ja särkyyn, joka oli aiheutunut syytteessä tarkoitetusta liikenneonnettomuudesta.

 

Liikkanen kiisti vahingonkorvausvaatimuksen kokonaisuudessaan ja totesi, että tuomioistuimen pitää jättää vaatimus tutkimatta liian myöhään esitettynä. Liikkanen katsoi, että Suomen lain mukaan ei ole sallittua esittää uusia siviilivaatimuksia enää rikosjutun pääkäsittelyvaiheessa, vaan kaikki siviilivaatimukset on esitettävä ennen pääkäsittelyn alkamista, jotta tuomioistuin voisi ne tutkia.

 

Kysymykset:

 

1. Esitä näkemyksesi siitä voidaanko Laaksosta, Parpoa, Pikkaraista ja Aartoa pitää jutussa asianomistajina? Ja jos voidaan, niin minkä rikosten?

 

2. Voidaanko Laaksoselle ja Parpolle määrätä asiassa ROL 2 luvun mukainen oikeudenkäyntiavustaja

 

3. Voiko käräjäoikeus tutkia Laaksosen ja Pikkaraisen esittämän vahingonkorvausvaatimuksen?

 

Kaikkiin kolmeen kohtaan annettavat vastaukset on perusteltava.

 

Kohdissa 2 ja 3 voit pitää Laaksosta, Parpoa ja Pikkaraista asianomistajia, vaikka olisit kohdan 1 vastauksessa päätynyt toisenlaiseen ratkaisuun.

 

12.5.2010

 1. Asianosaisten loppulausunnot esitutkinnassa?  (Helminen - Lehtola - Virolainen: Esitutkinta ja pakkokeinot)  ( 10 p)

2. Syytteen tarkistamisen ja syytteen laajentamisen välinen suhde? (Jokela, Rikosprosessi) (10 p.)

3. Todistajan käsite ja kelpoisuus? (Jokela, Rikosprosessi) (10 p.)

4. Oikeustapaus (seuraavilla sivuilla) (10 p.)

 

14.10.2009   

Lakikirjatentti                                                                                                                                 

 

1. Tasapuolisuusperiaate esitutkinnassa? (Helminen – Lehtola - Virolainen) (10 p.) 

2. Todistelun vastaanotto hovioikeuden pääkäsittelyssä? (Jokela) (10 p.)

 

3. Syyttäjän velvollisuus ajaa asianomistajan yksityisoikeudellista vaatimusta? (Jokela, Rikosprosessi) (10 p.)

4. Oikeustapaus (10 p.) seuraavalla sivulla.

 

3.9.2009                                                                                                                    

Lakikirjatentti 

 

1. Syytetyn julkinen puolustus? (Jokela, Rikosprosessi) (10 p.) 

2. Asianosaisten loppulausunnot esitutkinnassa? (Helminen - Lehtola - Virolainen: Esitutkinta ja pakkokeinot) (10 p.)

 

3. Asianomistajan syyteoikeus? (Jokela, Rikosprosessi) (10 p.)

4. Oikeustapaus (10 p.) seuraavalla sivulla.

 

11.6.2009                                                

Lakikirjatentti

 

1. Todistelun uskottavuuden arviointi pääkäsittelyperusteena hovioikeudessa? (Jokela: Rikosprosessi) (10 p.)

2. Akkusatorinen menetelmä rikosasioissa? (Jokela: Rikosprosessi) (10 p.)

3. Kuulustelu on tärkeä epäillyn rikoksen tutkintaan liittyvä esitutkintatoimenpide. Mitkä ovat esitutkinnassa suoritettavan kuulustelun eri vaiheet? (Helminen – Lehtola - Virolainen: Esitutkinta ja pakkokeinot) (10 p.)

4. Oikeustapaus  (10 p)

Käräjäoikeudessa oli esillä rikosasia, jossa virallinen syyttäjä vaati A:lle rangaistusta muun ohessa pahoinpitelystä ja B:lle muun ohessa törkeästä petoksesta.

Pahoinpitelyasian asianomistaja C ei halunnut lausua oikeudessa asiasta mitään. Sen vuoksi syyttäjä luki oikeuden istunnossa esitutkintapöytäkirjasta C:n kuulustelukertomuksen, jossa tämä kuvaili, miten A oli pahoinpidellyt häntä syytteessä kuvatulla tavalla. Käräjäoikeus kuuli syyttäjän nimeämänä todistajana poliisikonstaapeli D:tä, joka kertoi kuulustelleensa esitutkinnassa C:tä ja että C oli antanut kertomuksensa oma-aloitteisesti. D oli havainnut C:n kädessä siteen ja housunlahkeessa reiän. Näihin kohtiin C oli kertonut A:n lyöneen häntä C:n kotona C:n keittiön pöytälaatikosta sieppaamallaan leipäveitsellä. A kiisti syytteen, mutta käräjäoikeus tuomitsi hänet rangaistukseen, ottaen huomioon, että teossa oli käytetty teräasetta, törkeästä pahoinpitelystä ja menettämään valtiolle rikoksentekovälineenä käytetyn, todisteena takavarikoidun leipäveitsen.

B:lle virallinen syyttäjä vaati rangaistusta muun ohessa törkeästä petoksesta sillä perusteella, että B oli erehdyttänyt vaikeasti vammautuneen E:n myymään hänelle osuutensa heidän yhteisesti omistamastaan yhtiöstä. Käräjäoikeus hylkäsi syytteen äänestyksen jälkeen. Tuomion lopputulos muodostui lautamies F:n ja tämän kannanottoon yhtyneen lautamies G:n mielipiteestä, kun taas puheenjohtajana toiminut käräjätuomari ja kolmas lautamies olivat langettavan tuomion kannalla. F perusteli ratkaisua muun ohessa sillä, mitä hän oli yrityskaupan tapahtumisaikoihin itse havainnut E:n henkisestä tilasta ja halukkuudesta eläkkeelle jäämiseen. F:n havaintoja ei ollut käsitelty oikeuden istunnossa. Jo pari vuotta ennen oikeudenkäynnin vireilletuloa F oli keskustellut yrityskaupasta kahden tuttavansa kanssa ja ilmaissut näille näkemyksenään silloin vielä esitutkinnassa olleesta asiasta, ettei B ollut syyllistynyt asiassa rikokseen. Toinen F:n tuttavista oli edustanut vastakkaista kantaa ja ehdottanut F:lle vedonlyöntiä asiasta, mutta F ei ollut lyönyt vetoa. Syytteen tultua nostetuksi tuttava oli vielä puhelinkeskustelussa muistuttanut F:ää heidän aiemmasta keskustelustaan.

Kiistäessään syytteen B vaati samalla valtiolta korvausta laittomasta vangitsemisesta, koska hän oli ollut tutkinnan aikana pidätettynä ja vangittuna. Käräjäoikeuden puheenjohtaja oli oma-aloitteisesti hankkinut B:tä koskevan rikosrekisterin otteen tiedustelematta asianosaisten kantaa otteen hankkimiseen. Rikosrekisterin otteesta ilmenneitä tietoja ei ollut käsitelty käräjäoikeuden istunnossa. Käräjäoikeus hylkäsi yksimielisesti B:n korvausvaatimuksen nojautuen muun ohessa rikosrekisterin otteesta ilmenneisiin tietoihin.

 

Arvioi käräjäoikeuden menettelyn laillisuutta siltä osin kuin sitä on edellä kuvattu.  Miltä osin käräjäoikeus mahdollisesti menetteli oikein ja miltä osin virheellisesti? PERUSTELE kannanottosi

 

14.5.2009     

Lakikirjatentti

 

1. Loppulausunnot esitutkinnassa? (10 p.)

2. Ketä pidetään rikoksen asianomistajana? (10 p.)

3. Missä laajuudessa rikosasian ratkaisu tulee asiallisesti sitovaksi (oikeusvoiman objektiivinen ulottuvuus rikosasioissa)? (Jokela: Rikosprosessi) (10 p.)

4. Oikeustapaus (10 p.)

 

Syytetty A on tuomittu käräjäoikeudessa asianomistaja B:n pahoinpitelystä ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja erinäisiin korvauksiin. A on valittanut tuomiosta hovioikeuteen vaatien syytteen ja korvausvaatimusten hylkäämistä. Syyttäjä on vastauksessaan vaatinut, että käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta ja että A velvoitetaan korvaamaan valtiolle hovioikeudessa valtion varoista maksettavat todistelukustannukset. Asianomistaja B on vastauksessaan yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja vaatinut, että käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta kipua ja särkyä sekä henkistä kärsimystä koskevilta osilta. Lisäksi B on vaatinut A:n velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa.

A:lle on määrätty oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetussa laissa tarkoitetuksi puolustajaksi asianajaja X. Tulojensa ja varallisuutensa puolesta A voisi saada myös oikeusapulain mukaista oikeusapua ilman omavastuuta. B:lle on myönnetty asiassa oikeusapulain nojalla oikeusapua 20 prosentin omavastuuosuudella ja hänen oikeusavustajakseen on määrätty asianajaja Y.

Asia käsitellään hovioikeudessa pääkäsittelyssä, jossa kuullaan asianosaisia sekä lisäksi syyttäjän nimeämää todistajaa C ja syyttäjän ja A:n nimeämää todistajaa D. Asianosaiset ja todistajat kertovat tapahtumista samoin kuin käräjäoikeudessakin. Todistajat vaativat korvaukseksi oikeuteen saapumisestaan, C päivärahaa 16 euroa ja matkakulujen korvausta 6 euroa eli yhteensä 22 euroa ja D päivärahaa 16 euroa, matkakulujen korvausta 10 euroa ja ansion menetyksestä 100 euroa eli yhteensä 122 euroa.

Pääkäsittelyn lopuksi asianajajat X ja Y jättävät hovioikeudelle kululaskunsa. X vaatii valituksesta, pääkäsittelyyn valmistautumisesta ja pääkäsittelystä 1000 euroa + arvonlisäverona 220 euroa eli yhteensä 1220 euroa. Y vaatii vastauksesta, pääkäsittelyyn valmistautumisesta ja pääkäsittelystä 800 euroa + arvonlisäverona 176 euroa eli yhteensä 976 euroa ja A:n velvoittamista korvaamaan B:lle tämän omavastuuosuuden.

Pääkäsittelyn jälkeen tekemässään päätöksessä hovioikeus katsoo, ettei ole syytä muuttaa käräjäoikeuden tuomiota.  A tuomitaan siis myös hovioikeudessa syytteen mukaisesti pahoinpitelystä eikä käräjäoikeuden tuomiota muuteta myöskään vahingonkorvausten osalta.

Laadi hovioikeuden perusteltu ratkaisu asiassa todistajanpalkkioiden, avustajanpalkkioiden ja oikeudenkäyntikulujen osalta!  Ota kantaa ainakin seuraaviin kysymyksiin:

 

a) Mitä, paljonko ja millä perusteilla todistelukustannusten korvauksia C:lle ja D:lle maksetaan valtion varoista?

b) Paljonko ja kenelle A velvoitetaan korvaamaan näitä kustannuksia?

c) Keneltä ja paljonko X:llä ja Y:llä on oikeus saada korvausta avustajantehtävistään hovioikeudessa?

d) Mikä on A:n ja B:n keskinäinen oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus?

e) Mikä on A:n velvollisuus korvata valtiolle sen varoista maksettuja avustajanpalkkiota?