Takaisin tenttikysymyksiin

 

Perhe- ja jäämistöoikeus

Oikeudenalojen perusteet

26.1.2011

1. M:n ja V:n avioliitto oli solmittu vuonna 1980 ja heillä oli toistensa omaisuuteen täysi avio-oikeus. Liitosta syntyi kolme lasta A, B ja C.  M kuoli vuonna 1995 pitkälliseen sairauteen. Tuolloin M:llä oli omaisuutta (euroiksi muunnettuna) 240 000 euron arvosta ja V:llä 120 000 euron arvosta. Omaisuuteen sisältyi puolisoiden yhteisesti omistama rivitaloasunto, tuolloiselta arvoltaan 120 000 euroa; muu omaisuus koostui lähinnä B:n omistamasta kesämökistä, yhdessä omistetusta käyttötavarasta ja koti-irtaimesta sekä A:n sijoitusomaisuudesta. Pesään määrättiin uskottu mies (= v:sta 1999 edunvalvojan sijainen) edustamaan tuolloin alaikäisiä A:ta B:tä ja C:tä kuolinpesässä. Perunkirjoituksen lisäksi pesässä ei tuolloin tehty muita toimia. Vuonna 2001 tuolloin 14-vuotias koululainen C kuoli äkillisesti liikenneonnettomuudessa jättämättä muuta henkilökohtaista omaisuutta kuin huoneensa tavanomaisen sisustuksen ja mainosten jaosta säästämänsä parisataa euroa. Hänenkin kuolemansa jälkeen viralliset toimet rajoittuivat perunkirjoitukseen. – Vuonna 2010 kuoli leski V. A ja B olivat tuolloin kumpikin jo täysi-ikäisiä ja perheellisiä. V:n perunkirjoituksessa ilmeni, että lastensa kanssa huonoissa väleissä ollut V oli kaksi vuotta ennen kuolemaansa tehnyt sinänsä pätevän ja oikeamuotoisen testamentin, jossa määräsi ”koko omaisuutensa säätiölle S”. Koko pesän arvo tuolloin oli 540 000 euroa; jäljellä oli muun muassa perheen alkuperäinen rivitaloasunto, käyvältä arvoltaan 300 000 euroa, sekä muuta lähinnä M:n aikanaan omistamaa omaisuutta; kesämökin V oli lasten vartuttua myynyt. Ennakkoperintöjä tai muita lahjoja M tai V eivät olleet antaneet. A ja B ilmoittivat heti perunkirjoituksessa, että vaatisivat sekä äitinsä että isänsä jälkeen ”kaiken, mikä heille laillisesti kuului”.   – Miten tilannetta on oikeudellisesti arvioitava?

 

 

2. Ennakkoperintö

 

 

3. H. pyysi 19.11.2010 käräjäoikeudessa vireille tulleessa hakemuksessa, että hänen marraskuussa 2009 syntyneen tyttärensä T:n huolto uskotaan H:n ohella hänen kanssaan rekisteröimättömässä parisuhteessa elävälle S:lle, joka oli antanut kirjallisen suostumuksensa. Lapsi oli saanut alkunsa koti-inseminaatiolla anonyymien sukusolujen avulla, joten isyyden selvittäminen ei ollut mahdollista. H ja S olivat yhdessä pariskuntana hoitaneet ja kasvattaneet T:tä hänen syntymästään saakka. H:n mukaan huoltajuus vahvistaisi S:n ja T:n äiti - lapsi-suhdetta ja takaisi lapselle jatkuvuuden, hyvinvoinnin ja turvallisuuden. Myös käytännön asioiden hoitamisen takia huoltajuuden vahvistaminen oli lapsen edun mukaista.

 

Käräjäoikeus lausui, että H ei ollut esittänyt mitään sellaista syytä, minkä vuoksi hän itse yksinään ei asianmukaisesti selviäisi huoltajan tehtävistä. Hakemuksessa ei ollut osoitettu syytä, jonka johdosta olisi aihetta olettaa, että T:n huolto olisi lapsen kannalta katsottuna järjestetty tavalla, joka olisi lapselle epäedullinen tai jonka toimivuutta käytännössä olisi aihetta epäillä tai että T:n huoltoa ei voitaisi pitää hyväksyttävänä. Lapsen vanhempien ja muiden aikuisosapuolten edut ja oikeudet väistyvät lapsen edun tieltä. Kysymys oli lapsen oikeuksista omasta näkökulmastaan parhaisiin olosuhteisiin.

Hakemuksesta ei ilmennyt olosuhdetta, joka T:n edun takia edellyttäisi S:n määräämistä T:n huoltajaksi tämän äidin ohella.

 

Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain tarkoituksena ei ollut uusien perheiden perustaminen määräämällä muu aikuisosapuoli kuin lapsen vanhempi lapsen huoltajaksi, vaan lain tarkoituksena oli ensisijassa lähinnä suojata lapsen kiinteää ihmissuhdetta omiin vanhempiinsa ja kiinteiden jo syntyneiden ihmissuhteiden suojaaminen. Se, että hakija ja S asuivat yhdessä, ei edellyttänyt huoltajan määräämistä, kun lapsen edun vuoksi uusi huoltaja ei ollut tarpeen.

 

Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi hakemuksen.

 

H valitti hovioikeuteen.

 

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

 

H:lle myönnettiin valituslupa korkeimpaan oikeuteen. Valituksessaan hän vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja että T:n huolto uskotaan H:n ohella S:lle. S vastasi valitukseen ja vaati sen hyväksymistä.

 

RATKAISE TAPAUS.

PERUSTELE RATKAISUSI.

 

4. Lapselle maksettavan elatusavun suuruuden määräytyminen lapsen elatuksesta annetun 1 ja 2 §:n mukaan?

 

16.12.2010

 

1. A ja B olivat solmineet avioliittonsa vuonna 1975 ja heillä oli siitä täysi-ikäiset lapset X, Y ja Z. A kuoli heinäkuussa 2010. Hänen jälkeensä toimitetussa perunkirjoituksessa todettiin, että A:n omaisuus tuolloin oli 120 000 euroa ja lesken B:n omaisuus 280 000 euroa. Puolisoilla ei ollut avioehtosopimusta eikä muullakaan perusteella avio-oikeudesta vapaata omaisuutta. A:n jälkeen löytyi yllättäen oikeassa muodossa tehty ja muutoinkin lain vaatimukset täyttävä testamentti, jossa hän määräsi "koko omaisuutensa täydellä omistusoikeudella X:lle koska Y ja Z eivät olleet kotoa muuttamisensa jälkeen yli kymmeneen vuoteen pitäneet vanhempiinsa mitään yhteyttä". Lisäksi ilmeni, että A oli vuonna 2007 antanut X:lle 60 000 euroa asunnon ostoon määräämättä lahjan yhteydessä mitään erityistä.

Kun pesän asioissa ei päästy perunkirjoituksen jälkeen eteenpäin, Z haki pesänjakajan määräämistä ja tehtävään määrättiin asianajaja P. Ensimmäisessä ositus- ja jakokokouksessa ilmeni, ettei neuvotteluhalukkuutta ollut kenelläkään osapuolella. B ilmoitti, ettei halunnut tietää lastensa riidoista mitään eikä liioin antaa näille mitään. Y ja Z katsoivat testamenttimääräyksen tehottomaksi ja vaativat pesästä kaiken mitä heille kuuluisi ja X:n saaman lahjan asianmukaista huomioon ottamista jaossa. X:n mielestä testamenttia oli noudatettava sellaisenaan. P:n yrityksistä huolimatta minkäänlaista sovintohenkeä ei syntynyt, vaan osapuolet vaativat kaikki äänekkäästi kaikkia mahdollisia oikeuksiaan ja jättivät lopulta asian P:n päätettäväksi sen mukaan kuin laissa säädetään. 

 

P:n ratkaisu asiassa?

2. Asuntoon kohdistuva avioliittolain mukainen vallinnanrajoitussäännöstö

 

 

3. A ja B olivat lastenvalvojan 22.1.2006 vahvistamilla sopimuksilla sopineet, että heidän 24.9.2003 syntynyt lapsensa C oli vanhempiensa yhteishuollossa, asui äitinsä B:n luona ja tapasi isäänsä A:ta joka toinen viikko torstaista sunnuntaihin sekä joka toinen viikko torstaista perjantaihin. Lisäksi oli sovittu, että C tapasi isäänsä joka toisen joulun ja pääsiäisen sekä yhteensä neljä viikkoa kesällä. Samana päivänä vahvistetulla elatusapusopimuksella oli lisäksi sovittu, että A maksoi elatusapua C:lle 230 euroa kuukaudessa.

Vuoden 2010 alusta lukien C oli käytännössä asunut vuoroviikoin molempien vanhempien luona. Tämän vuoksi A vaati käräjäoikeudessa 9.6.2010 vireille tulleella hakemuksella 22.1.2006 vahvistetun tapaamisoikeussopimuksen muuttamista siten, että C oikeutetaan tapaamaan isäänsä vuoroviikoin ja 22.1.2006 vahvistetun elatusapusopimuksen muuttamista siten, että A:n velvollisuus suorittaa elatusapua poistetaan.

Vaatimuksensa perusteluina A lausui, että vaatimus tapaamisoikeussopimuksen muuttamisesta perustui asianosaisten sopimaan ja muuttamaan käytäntöön. Elatusavun maksamiselle ei A:n mukaan ollut enää perusteita, koska C asui vuoroviikoin isänsä ja äitinsä luona. A vastasi C:n elatuksesta niinä viikkoina, kun lapsi asui hänen luonaan. Mahdollisista suuremmista hankinnoista vanhemmat voivat sopia erikseen. Vanhempien elatuskyky oli yhtäläinen ja lapsilisät suoritettiin äidille.

B hyväksyi tapaamisoikeutta koskevat muutosvaatimukset, mutta kiisti elatusavun poistamista koskevan vaatimuksen vaatien, että elatusavun suuruudeksi vahvistetaan 200 euroa kuukaudessa.

 

Ratkaise tapaus. Perustele.

4. Isyyden kumoaminen kanneteitse?

6.8.2010

1. A oli jäänyt leskeksi vaimostaan B:stä vuonna 2005. B oli ollut lapseton eikä ollut jättänyt testamenttia. Puolisoilla ei myöskään ollut avioehtosopimusta. B:n kuollessa hänen omaisuutensa arvo oli ollut 100 000 euroa ja A:n omaisuuden arvo samaan aikaan 160 000 euroa. A:lla oli ensimmäisestä avioliitostaan täysi-ikäinen tytär T. Kun A tammikuussa 2010 kuoli, perunkirjoituksen yhteydessä ilmeni, että A:n pesässä oli varoja yhteensä 60 000 euroa, että  A oli vuonna 2006 lahjoittanut T:lle nimissään olleet 120 000 euron asunto-osakkeet että A oli elänyt hyvin tuhlailevaista elämää, muun muassa matkustellut tiiviisti ja saanut hyvän eläkkeensä lisäksi näin kulumaan muun muassa puolisoiden yhteisissä nimissä olleen korkeakorkoisen tilin koko talletuskannan, 40 000 euroa.    Muiden varojen kohtalosta ei ollut tietoa, ne olivat ilmeisesti vain kuluneet elämiseen. B:n ainoa elossa oleva sukulainen oli hänen sisarensa S, joka oli täysin tyrmistynyt  pesän tilasta. Hän katsoi, että hänen tulisi saada sisarensa perintönä 130 000 euroa. T puolestaan katsoi, että kaikki oli mennyt niin kuin pitikin, olihan hänen isänsä omistanut kaiken pesässä olleen omaisuuden B:n kuoltua.

- Miten tilannetta on PK 3 luvun säännösten valossa arvioitava?

2. Avioehtosopimuksen sovittelu

3. Isyyden vahvistaminen kanteella?

4. Hanna H pyysi 19.11.2009 vireille tulleessa hakemuksessa, että hänen marraskuussa 2008 syntyneen tyttärensä T:n huolto uskotaan Hanna H:n ohella hänen kanssaan rekisteröimättömässä parisuhteessa elävälle Katri S:lle, joka oli antanut kirjallisen suostumuksensa. 

Hanna H ja Katri S olivat yhdessä pariskuntana päättäneet lapsen hankkimisesta. Lapsi oli saanut alkunsa koti-inseminaatiolla anonyymien sukusolujen avulla, joten isyyden selvittäminen ei ollut mahdollista. Katri S oli ollut mukana ennen lapsen syntymää äitiysneuvolakäynneillä ja perhevalmennuksessa. Hanna H:n ja Katri S:n välinen parisuhde oli ollut olemassa jo ennen kuin he alkoivat edes suunnitella perheenlisäystä. Hanna H ja Katri S olivat toimineet arjessa yhtäläisesti lapsen vanhempina. Katri S:n ja lapsen välillä oli alusta alkaen ollut kiinteä ja läheinen ihmissuhde.

Hanna H:n mukaan Katri S:n huoltajuus vahvistaisi Katri S:n ja T:n äiti - lapsi-suhdetta ja takaisi lapselle jatkuvuuden, hyvinvoinnin ja turvallisuuden. Myös käytännön asioiden hoitamisen takia huoltajuuden vahvistaminen oli lapsen edun mukaista.

Ratkaise tapaus. Perustele ratkaisusi.

 
21.4.2010

1. A:n ja B:n avioliitto oli solmittu vuonna 1980 ja jäi lapsettomaksi. Heillä oli täysi avio-oikeus toistensa omaisuuteen ja testamentti, jonka mukaan "jälkeen elänyt saa täyden omistusoikeuden kaikkeen omaisuuteemme, ja meidän kummankin kuoltua omaisuus jaetaan tasan X:n ja Y:n välillä". A kuoli vuonna 2001, jolloin puolisoista A:lla oli omaisuutta (euroiksi muunnettuna) 100 000 ja B:llä 60 000 euroa. B kuoli loppuvuodesta 2009. Perunkirjoituksessa ilmeni, että hän oli jättänyt jälkeensä vuonna 2007 oikeassa muodossa tehdyn ja muutoinkin asianmukaisen testamentin, jossa määräsi "koko omaisuutensa jaettavaksi puoliksi Y:n ja Z:n kesken, koska X oli osoittautunut elämäntavoiltaan sellaiseksi, ettei hänelle voinut perintöä jättää". Varoja oli B:n kuollessa yhteensä 100 000 euroa ja tiedossa oli, että B oli viettänyt mukavaa elämää matkustellen paljon ja käyttäen eläkkeensä  lisäksi surutta säästöjä elämiseen.  - Kuolinpesässä syntyi heti riitaa. X:n mielestä B ei ollut millään tavoin oikeutettu enää muuttamaan puolisoiden aikanaan yhteisymmärryksessä tehtyä testamenttia, ja muutoinkin X:n mielestä B:n väite hänen elämäntavoistaan oli perätön. Y:n mielestä kaikki kuului hänelle ja Z:n mielestä hänelle kuului puolet. Lisäksi Y väitti, että jos Z:lle jotakin tulisikin, niin joka tapauksessa Z:n osuudessa pitäisi ottaa huomioon, B:n tuhlaavainen elämä, joten hänelle oli jäänyt omiin testamenttimääräyksiin enää hyvin vähän liikkumavaraa, kun oli omat varansa käytännössä jo leskeysaikanaan tuhlannutkin. - Miten tilannetta on oikeudellisesti arvioitava?

2. Suosiolahja

3. Millä tavoin avoliitossa eläminen vaikuttaa henkilön toimeentulotuen myöntämiseen ja tuen määrän arviointiin?

4. Maija ja Juhani K olivat tehneet Karjalohjan perusturvalautakunnan 30.9.2000 vahvistamat lasten huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevat sopimukset, joiden mukaan heidän lastensa Pyry K:n, syntynyt 15.2.1994, ja Onni K:n, syntynyt 12.1.1997, huolto uskottiin molemmille vanhemmille yhteisesti ja lapset asuivat äidin luona. Lisäksi tapaamisoikeudesta oli sovittu siten, että lapsilla oli oikeus tavata isäänsä yhtäjaksoisesti kahden viikon ajan kuukaudessa. Tapaaminen alkoi perjantaina koulun jälkeen ja päättyi kahden viikon kuluttua perjantaina koulun jälkeen. Lapset asuivat siten puolet ajasta äidin ja puolet ajasta isän luona. Sopimus oli sovittu määräaikaiseksi siten, että sitä tarkastettiin viimeistään 1.9.2006. Sopimusta ei ollut uusittu eikä muutettu.

 

Maija ja Juhani K olivat asuneet suhteellisen lähellä toisiaan Karjalohjalla siihen saakka, kunnes Maija K oli muuttanut Lohjalle elokuun alussa 2007. Elokuusta 2007 lukien lapset olivat asuneet käytännössä pelkästään isän luona. Koska lasten isä oli vuoden 2008 lopulla löytänyt uuden elämänkumppanin, joka muutti vuoden 2009 kesällä isän ja poikien yhteiseen kotiin, halusi Maija K. varmistaa, että hänen ja lastensa tapaamiset sujuisivat vastaisuudessakin yhtä hyvin kuin aikaisemminkin. Maija K. ehdotti Juhani K:lle, että he tekisivät sopimuksen lasten huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskien. Juhani K. ei nähnyt tarvetta nimenomaisen sopimuksen tekemiseen, sillä hänen mukaansa asiat olivat toimineet ja tulisivat jatkossakin toimimaan ihan omalla painollaan ja sopuisasti.

 

Koska Juhani K. ei ollut halukas sopimuksen tekemiseen, vei Maija K. asian käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Saatuaan tiedon asian vireille tulosta käräjäoikeudessa, Juhani K. oli valmis sopimaan asioista lasten äidin kanssa. Käsiteltäessä Maija K:n lasten huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaa hakemusta Maija ja Juhani K ilmoittivat sopineensa, että lasten huolto oli yhteinen molemmilla vanhemmilla ja lapset asuivat isänsä luona.

 

Tapaamisoikeuden osalta Maija ja Juhani K olivat sopineet seuraavaa:
1. Pyry ja Onni K saavat tavata äitiään ja olla tämän luona niin paljon kuin haluavat siten, että tapaamisiin ja luonapitoihin sisältyy sekä arkipäiviä että viikonloppuja.
2. Säännönmukainen tapaamisten minimimäärä on parittomina viikkoina keskiviikosta kello 18.00:sta sunnuntaihin kello 18.00:aan.
3. Tapaamiset säännönmukaisten lomien ja juhlapyhien aikana:
- yhden kuukauden ajan Maija K:n kesäloman aikana Maija K:n ilmoittaessa kesälomansa ajankohdan kunakin vuonna 30.4. mennessä;
- parillisina vuosina koulujen hiihtoloman ajan;
- parittomien vuosien pääsiäisinä alkaen kiirastorstaista kello 18.00 ja päättyen toisena pääsiäispäivänä kello 18.00;
- parittomina vuosina koulujen syysloman ajan;
- parittomien vuosien jouluina alkaen 23.12. kello 18.00 ja päättyen 27.12. kello 18.00;
- parillisina vuosina koulujen joululomilla alkaen 27.12. kello 18.00 ja päättyen seuraavana vuonna joululoman päättymistä edeltävänä päivänä kello 18.00; ja
- äitienpäivät alkaen äitienpäivää edeltävästä illasta kello 18.00 ja päättyen äitienpäivää seuraavana päivänä kello 18.00.

 

Käräjäoikeus, joka oli kuullut Pyry ja Onni K:ta henkilökohtaisesti pääkäsittelyn ulkopuolella, ilmoitti Maija ja Juhani K:lle, että siltä osin kuin tapaamis- ja luonapito-oikeudet oli sopimuksen 2 ja 3 kohdassa määritelty tiukasti kellonaikoihin sidottuina, heidän sopimustaan ei voitu hyväksyä, koska se oli selvästi lasten toivomusten vastainen. Myös ottaen huomioon lasten ikä ja heidän kehitystasonsa, sopimusta ei tältä osin lasten toivomusten vastaisena voitu pitää heidän etunsa mukaisenakaan.

 

Maija K ilmoitti pitävänsä kiinni tarkasti määritellystä tapaamis- ja luonapito-oikeuden yksilöinnistä sekä pyysi asian ratkaisemista tuomioistuimen päätöksellä kohdan 2 ja 3 osalta. Juhani K ilmoitti, että hänelle sopi myös vapaa tapaamis- ja luonapito-oikeuden määrittäminen.

 

Käräjäoikeus totesi poikien kertoneen erityisesti arvostavansa vapaata oikeuttaan tavata äitiään ja asua tämän luona vapaasti vanhempien ja lasten sopimalla tavalla ilman, että tapaamisia ja äidin luona asumista rajoittivat kellonajat. Käräjäoikeus katsoi, että pojilla ja heidän vanhemmillaan oli tapaamis- ja luonapitoa koskevan sopimuksen lakattua olemasta voimassa 1.9.2006 ollut useita vuosia aikaa sopeutua vapaaseen äitinsä tapaamiseen ja asumiseen äitinsä luona. Pojat olivat pitäneet nykyisiä olosuhteitaan hyvin toimivina ja halunneet niiden jatkuvan sellaisenaan.

 

Pyry K oli 16-vuotias ja Onni K 13-vuotias. Käräjäoikeus totesi, että pojat olivat heitä kuultaessa osoittautuneet hyvin kehittyneiksi sekä rationaalisesti, itsenäisesti ja tasapuolisesti ajatteleviksi nuoriksi. Näiden seikkojen vuoksi heidän omille mielipiteilleen tuli panna erityinen paino. Heidän kertomanaan oli tullut ilmi, että he olivat viime vuosina viettäneet juhlapyhät ja lomat vuorotellen vanhempiensa kanssa ja heidän luonaan. Viimeksi he olivat viettäneet hiihto- ja joululomansa isän kanssa, mutta joulun pyhät, pääsiäisen ja syyslomansa äitinsä luona. Tämän järjestelmän jatkumista he olivat pitäneet erittäin toivottavana ja tasapuolisena kaikille asianosaisille.

 

Käräjäoikeus totesi tulleensa vakuuttuneeksi siitä, että tapaamiset ja luonapidot Maija K:n luona tapahtuivat luontevimmin ja lasten etu parhaiten huomioon ottaen siten, etteivät ne olleet sidotut tiettyihin määräaikoihin. Myös mahdolliset poikkeamiset tiukasti säännellyistä tapaamisten kestoista ja muut ehtojen muuttamiset saattaisivat aiheuttaa tarpeetonta ahdistusta ja mielipahaa kaikille asianosaisille.

 

Käräjäoikeus vahvisti vanhempien sovinnon sopimuksen kohdan 1 osalta. Sen sijaan kohdan 2 ja 3 osalta käräjäoikeus ei vahvistanut vanhempien sopimusta sovinnoksi, vaan määräsi, että Pyry ja Onni K tapasivat ja olivat vanhempiensa luona vuorotellen keskenään tarkemmin sopimiensa yksityiskohtien mukaisesti pääsiäisen pyhät, joulun pyhät ja uuden vuoden ajat sekä koulujen hiihto-, syys- ja kesälomat. Muilta osin käräjäoikeus hylkäsi tapaamis- ja luonapito-oikeuden määräämistä koskevat vaatimukset.

 

Maija K valitti hovioikeuteen ja vaati, että hänen ja Juhani K:n tekemän sovintosopimuksen kohdissa 2 ja 3 esitetyt tapaamis- ja luonapito-oikeutta koskevat määräykset vahvistetaan asianosaisia sitoviksi. Vaatimuksensa perusteina Maija K lausui, että vanhempien asiana oli päättää ja sopia lasten tapaamisista eikä päätösvaltaa tästä voitu siirtää lapsille. Käräjäoikeuden tapaamisoikeutta koskeva päätös ei myöskään ollut täytäntöönpanokelpoinen.

 

Juhani K vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä. Lasten ikään nähden tapaamis- ja luonapito-oikeuden määrittelyn tuli olla sisällöltään väljä, koska lapset itse ratkaisivat tapaamis- ja luonapito-oikeuden laajuuden eikä sitä voitu vastoin heidän tahtoaan toteuttaa toisensisältöisenä. Tapaamis- ja luonapito-oikeuden osalta päätöksen täytäntöönpanokelpoisuudella ei ollut käytännön merkitystä.

 

Miten tapausta on oikeudellisesti arvioitava?

Perusteltu vastaus.

 

 

27.1.2010

 1. A:n ja B:n lapseton avioliitto oli solmittu vuonna 1980. A:n kuollessa vuonna 1995 hänellä oli varoja (euroiksi muunnettuna) 130 000 euroa ja B:llä 70.000 euroa. Avioehtosopimusta ei ollut eikä A jättänyt jälkeensä testamenttia. Kun B:kin kuoli  keväällä 2009 ilmeni, että varoja oli pesässä kaikkiaan 100 000 euroa. A:n lähimpiä perillisä olivat hänen sisarensa S ja veljensä V, kun taas B oli perillisetön ja tehnyt vuonna 2005 oikeassa muodossa ja muutoinkin pätevästi testamentin, jossa määräsi "kaiken omaisuutensa serkulleen Y:lle". Asiaa selvittämään ryhtyneet S ja V saivat selville, että B:n elämäntapa varsinkin leskeyden alkuvuosina oli ollut varsin tuhlaileva, hän oli mm. tehnyt kaukomatkoja ja "hoitanut terveyttään" ainakin 40 000 eurolla ja antanut 20 000 euron arvoisen auton kummipojalleen Z:lle vuonna 1997. Y katsoi nämä väitteet merkityksettömiksi ja totesi puolestaan, että hänen hyväkseen tulisi lukea se, että B oli leskeytensä aikana saanut ainoalta vuonna 2006 kuolleelta sisareltaan perintönä 30 000 euroa. - S ja V kääntyvät nyt tuntemansa oik.yo X:n puoleen tiedustellen, miten tilannetta tulee kokonaisuutena arvioida. X:n valistunut vastaus?

 2. Testamentin 13 luvun mukaiset moiteperusteet?

 3. Vuoden 2008 joulukuussa avoliitossa oleille A:lle ja B:lle syntyi tytär C. Koska A ja B eivät olleet naimisissa, vahvistettiin B:n isyys lastenvalvojan luona lainmukaisen selvitysmenettelyn jälkeen. Melko pian C:n syntymän jälkeen A:n ja B:n suhde alkoi rakoilla. C:n olemassaolo ei asiaa auttanut, vaan pikemminkin pahensi asiaa, sillä B:n mukaan A keskittyi liikaa vauvan hoitoon eikä parisuhteelle jäänyt riittävästi aikaa. Neljän kuukauden kuluttua C:n syntymästä A ja B erosivat.

 Onneksi pian eron jälkeen A löysi uuden miesystävän. Puolisonsa kuoleman vuoksi kahden lapsen yksinhuoltajaisäksi jäänyt D vaikutti A:n mielestä varsin mukavalta ja lapsirakkaalta henkilöltä. Reilun puolen vuoden seurustelun jälkeen A ja D lapsineen muuttivat yhteen, aloittaen näin uusperhe-elämän.

 A:n ja D:n pohtiessa yhteiseen asumiseen ja taloudenpitoon liittyviä asioita, D kysyi A:lta, kuinka paljon elatusapua B maksaa tyttärelleen C:lle. A kertoi luvanneensa B:lle, ettei hän vaadi elatusapua C:lle. B puolestaan lupasi, ettei hän esittäisi minkäänlaisia vaateita lapsen huoltajuuden tai tapaamisten suhteen. Sopimusten tarkoituksena oli, ettei A ja B:n tarvitsisi olla eron jälkeen enää missään tekemisissä toistensa kanssa ja molemmat voisivat jatkaa elämäänsä vapaasti. 

 Jotta uusperheen talous olisi ja pysyisi tukevalla pohjalla, kehotti D A:ta ottamaan yhteyttä B:hen ja pyytämään, että tämä alkaisi maksaa C:lle elatusapua. D:n mukaan ylisuurta elatusapua ei kannattaisi eikä olisi tarvettakaan pyytää. Kohtuullinen määrä siis riittäisi. A suostui D:n ehdotukseen.

 Kun A otti yhteyttä B:hen ja esitti asiansa, B suuttui. B muistutti siitä, että asia oli jo kertaalleen sovittu. Hän myös arveli, että jos A:n tulot eivät riitä C:n elättämiseen, voi D hyvätuloisena henkilönä omalta osaltaan osallistua C:n elinkustannuksiin. Vaikka myös B:n ansiotulot ovat ihan kohtuulliset, hän katsoi, ettei hänellä ole tässä asiassa ”mitään intressiä”.

 A hämmentyi B:n sanomisista ja päätti ottaa yhteyttä lakimieheen kysyäkseen, onko hänen nyt tyydyttävä B:n kanssa aikaisemmin tekemäänsä sopimukseen vai olisiko asian ratkaisemiseksi olemassa muita vaihtoehtoja. Miten tilannetta on oikeudellisesti arvioitava? (Gottberg, ElatusL)

4.  Lapsen sukunimi? (Gottberg, NimiL)

 17.12.2009

1. A ja B olivat 3.11.2003 tehdyillä ja lastenvalvojan vahvistamilla sopimuksilla sopineet siitä, että heidän yhteinen lapsensa, 2.6.1993 syntynyt J asuu äitinsä luona ja että isä maksaa lapselle elatusapua 150 euroa kuukaudessa kuukausittain etukäteen siihen saakka, kunnes J täyttää 18 vuotta. Lisäksi isä oli sitoutunut maksamaan J:n harrastusmenot ja harrastusvälineet.

A ja B oli tuomittu avioeroon 16.4.2004. Jo tätä ennen he olivat sopineet omaisuutensa osituksesta. Osituksessa oli kertakaikkisena suorituksena kuitattu maksetuksi A:n maksettavaksi sovitut elatusmaksut 87 kuukaudelta à 175 euroa yhteismäärältään 15 225 euroa. Samalla B oli saanut yksin omistukseensa 90 000 euron arvoiseksi katsotun kiinteistön, jolla oli sijainnut puolisoiden omakotitalo. B oli maksanut A:lle osituksessa hänen velakseen jääneet 9 295 euroa sen jälkeen, kun hän oli myynyt kiinteistön 135 000 euron kauppahinnasta. Ositus oli lainvoimainen.

A kuoli 29.7.2005. Hänen kuolinpesänsä osakkaina olivat J:n lisäksi tyttäret C ja M hänen edellisestä avioliitostaan.

J:lle oli myönnetty isänsä jälkeen työeläkelakien mukaista perhe-eläkettä 620,77 euroa kuukaudessa ajalle 1.8.2005 - 30.6.2011 siten, että eläkkeen määrä tarkistetaan vuosittain sosiaali- ja terveysministeriön vahvistaman indeksiluvun mukaan. Lisäksi Kansaneläkelaitos maksaa J:lle lapseneläkettä 30.6.2011 saakka. Lapseneläkkeeseen kuuluu lapsen tuloista riippumatta perusmäärä, joka vuonna 2007 oli 50,26 euroa kuukaudessa. Eläkkeet ovat J:n verotettavaa tuloa.

C ja M vaativat A:n kuolinpesän osakkaina, että B velvoitetaan palauttamaan kuolinpesälle saamastaan ja perusteettomaksi muodostuneesta kertaluonteisesta elatusavusta 12 425 euroa korkoineen.

Vaatimuksensa perusteluina he lausuivat, että osituksessa kuitattu elatusapu oli tarkoitettu käsittämään ajan 1.4.2004 - 30.6.2011. A:n elatusvelvollisuus oli kuitenkin lakannut hänen kuollessaan. Näin ollen osituksessa kuitattu elatusapu oli muuttunut perusteettomaksi kuolinpäivästä lukien. B oli saanut perusteettoman kertasuorituksen ajalta 1.8.2005 - 30.6.2011 eli 71 kuukaudelta á 175 euroa yhteismäärältään 12 425 euroa. C:n ja M:n mukaan B:n saaman hyödyn ja kuolinpesän tappion välillä oli syy-yhteys. C ja M katsoivat myös, että J:n saamat eläkkeet korvasivat kuolleen vanhemman elatusosuuden. Eläkkeet ylittivät selvästi J:n elatuksen tarpeen. Vaikka A:n kuolema ei ollut lakkauttanut B:n elatusvelvollisuutta, B:llä ei ollut oikeutta saada J:n elatukseen kaksinkertaista etuutta eli sekä eläkkeitä että elatusapua. B:n saamaa hyötyä ei siten voitu perustella sillä, että hän olisi jäänyt yksin elatusvastuuseen.

B vaati kanteen hylkäämistä sen vuoksi, että hän oli saanut osituksessa taloudellisen edun elatusavun kuittauksella. Tuo etu ei ollut kuitenkaan perusteeton, eikä B ollut hyötynyt toisen kustannuksella. Jos A olisi edelleen elossa ja jos J olisi muuttanut hänen luokseen, palautus olisi mahdollinen, mutta ainoastaan A:n esittämänä. Tuossa tilanteessa tosiasialliseksi elatusvelvolliseksi uudelleen joutunut A olisi ollut oikeutettu maksamansa elatusavun palautukseen, koska lähihuoltajalle kuuluva elatusvastuu ja velvollisuus maksaa elatusapua eivät voineet toteutua yhtä aikaa. A:n kuoltua hänen perillisensä eivät voineet olla oikeutettuja saamaan A:n maksamaa elatusapua kuolinpesään, koska J ei asunut C:n tai M:n luona eikä C tai M taikka A:n kuolinpesä ollut vastuussa J:n elatuksesta. Kuolinpesän osakkaat eivät voineet saada sellaista oikeutta, jota A:lla itselläänkään ei olisi ollut.

Lisäksi B muistutti, että hän on edelleen vastuussa J:n elatuksesta ja hän toteutti sitä osituksen yhteydessä saamallaan edulla. J:n elatuksen tarve saattoi milloin tahansa kasvaa. Kuolinpesä ei kuitenkaan ollut vastuussa lisääntyneistä elatusmenoista. A:n kuoltua vastuu elatussopimuksessa mainituista J:n harrastusmenoista ja -välineistä oli jäänyt yksin B:lle. J:n isänsä jälkeen saamilla eläkkeillä ei ollut asiassa merkitystä.

Arvioi C:n ja M:n vaatimusta ja B:n vastinetta lapsen elatuksesta annetun lain (704/1975) valossa. (Myös Gottberg)

2. Avopuolisoiden yhteisenä kotina käyttämän asuinhuoneiston vuokrasopimuksen irtisanominen? (Gottberg)

3. M oli jäänyt vuonna 1995 leskeksi vaimonsa V:n kuoltua, ja pesä oli tuolloin sekä ositettu että jaettu M:n ja parin jo tuolloin täysi-ikäisten lasten A:n ja B:n kesken. M:n osuudeksi oli vuonna 1995 tullut (euroiksi muunnettuna) noin 200 000 €. Vuonna 1997 M oli solminut uuden avioliiton X:n kanssa, jossa avioliitossa ei ollut tehty avioehtosopimusta. M kuoli vuonna 2008. M:n kuoleman jälkeen perunkirjoituksessa havaittiin, että M:llä oli varoja 80 000 € ja X:llä 60 000 €. Samaten ilmeni, että M oli vuonna 2000 lahjoittanut tuolloin käytännössä varattomalle X:lle 50 000 €, samana vuonna A:lle 40 000 määräten, ettei summaa ollut pidettävä saajansa ennakkoperintönä, sekä vähävaraiselle veljelleen Y:lle vuonna 2007 20 000 €, jotta tämä voisi maksaa ylivoimaisiksi käyneet velkansa. M oli ollut kuolemaansa asti täysin oikeustoimikelpoinen. - Erityisesti B oli pöyristyksissään kaikesta ilmenneestä ja ilmoitti välittömästi, että tulisi vaatimaan pesästä ja turhaan omaisuutta saa

neilta "joka rovon", joka hänelle lain mukaan kuului. - Miten syntynyttä tilannetta on tarkasteltava aviliittolain ja perintökaaren valossa?

4. Osituksen sovittelu

 14.8.2009

 1. Puolisot A ja B ovat solmineet avioliiton vuoden 2006 alussa. Avioliitto osoittautuu heti alusta lähtien riitaiseksi. A muuttaa vihdoin vuoden 2008 alussa pois B:n luota, kun ei jaksa enää kuunnella B:n jatkuvaa moittimista ja perusteetonta kritiikkiä, jota B on kohdistanut A:han. A on jonkin aikaa tyytyväinen yksin eläessään, mutta löytää sitten itselleen uuden seurustelukumppanin C:n vuoden 2009 alussa. C kokee hyvin kiusalliseksi sen, että A on edelleen, vaikka toki vain muodollisesti, avioliitossa B:n kanssa. Vaikka A ei haluaisi olla B:n kanssa enää missään tekemisissä, suostuu A kuitenkin C:n pyynnöstä tulemaan luoksesi kysymään oikeudellisia neuvoja siitä, miten hän voisi parhaiten saada avioeron B:stä. Vastaa A:lle, mitä vaihtoehtoja hänellä
on avioliittolain (234/1929) mukaan avioeroasian hoitamiseksi!

2. Testamentin peruutus? (Aarnio - Kangas)

3. Lapsen elatusavun määräytymisen perusteet lapsen elatuksesta annetun lain 1 ja 2 §:n mukaan?

4. Ohessa on korkeimman oikeuden ratkaisu lapsen tapaamisoikeutta koskevassa asiassa.

Arvioi korkeimman oikeuden kannanottoja 19. - 23. ja ratkaisua lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain valossa. Perustele näkemyksesi.

 Vastaus oikeustapauskysymyksiin (1 ja 4) saa olla enintään kaksi (2) sivua ja suoriin esseekysymyksiin (2 ja 3) enintään yksi (1) sivu.

 

KKO:2007:71

Lapsen huolto ja tapaamisoikeus

Diaarinumero:	S2005/898
Esittelypäivä:	23.5.2007
Antopäivä:	3.9.2007
Taltio:	1791

Hovioikeus oli poistanut lapsen oikeuden tavata valvotusti vanhempaansa. Kysymys siitä, oliko asiassa perusteita poistaa tapaamisoikeus.

L lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 2 § 1 mom, 10 §, 12 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

A:lla ja B:llä on yhteinen 20.2.2000 syntynyt lapsi S. Ikaalisten käräjäoikeus oli 9.11.2001 antamallaan päätöksellä määrännyt S:n yksin äitinsä A:n huoltoon ja oikeuttanut S:n tapaamaan isäänsä B:tä kerran kuukaudessa valvotussa, S:n asuinpaikkakunnan sosiaalilautakunnan järjestämässä paikassa. Samana päivänä käräjäoikeus oli määrännyt lapsen äidin A:n hakemuksesta laajennetun lähestymiskiellon, joka oli voimassa 9.11.2001 - 9.11.2002. Lähestymiskiellon mukaan B:ltä oli kielletty S:n ja A:n tapaaminen, seuraaminen ja tarkkaileminen sekä oleskelu A:n asunnon pihapiirissä ja sen läheisyydessä. Lähestymiskielto ei kuitenkaan koskenut tapaamisoikeuspäätöksen mukaista tapaamista. Lähestymiskiellon perusteena on ollut ensiksikin se, että A:n ja B:n välisessä suhteessa B oli ollut väkivaltainen ja toiseksi se, että B oli uhannut viedä lapsen entiseen kotimaahansa Turkkiin kasvatettavaksi.

Hakemukset Ikaalisten käräjäoikeudessa

A vaati, että S:n oikeus tavata B:tä poistetaan.

B vaati, että käräjäoikeuden päätöstä tapaamisoikeudesta muutetaan siten, että S:llä oli oikeus tavata häntä neljän ensimmäisen kuukauden aikana käräjäoikeuden antaman päätöksen jälkeen jokaisen kuukauden ensimmäisenä ja kolmantena lauantaina kuuden tunnin ajan kello 11 ja 17 välisenä aikana ja tämän jälkeen jokaisen kuukauden ensimmäisenä ja kolmantena viikonloppuna perjantaista kello 18:sta sunnuntaihin kello 16:een sekä B:n kesäloman aikana yhtäjaksoisesti kahden viikon ajan.

Käräjäoikeuden päätös 18.9.2003

Käräjäoikeus totesi, että sen pyytämästä Parkanon perusturvalautakunnan lausunnosta selvisi, että valvotuissa tapaamisissa ei ollut toteutunut lapsen etu ja tapaamisissa oli ollut B:n aiheuttama vahva syyttelyn tunnelma kaikkia osapuolia kohtaan. A:n mukaan B oli puhunut hänelle lapsen Turkkiin viemisestä heti lapsen syntymän jälkeen. Toisaalta kuitenkin todistajana kuullun lastenvalvojan mukaan ei ollut ollut yksin B:n syytä, että valvotuissa tapaamisissa tilanne oli kärjistynyt.

Käräjäoikeuden pyytämän Tampereen sosiaali- ja terveystoimen perheasiainyksikön lausunnon mukaan B halusi lapsen kuuluvan elämäänsä, B halusi tavata lasta ja B:n oli ollut vaikea hyväksyä tapaamisia nykyisin ehdoin.

Käräjäoikeus katsoi huomioon ottaen todistajana kuullun B:n sisaren kertomat seikat B:n luonteesta ja tämän oloista, että todellista uhkaa lapsen viemisestä Turkkiin ei ollut. B:n ja B:n sisaren kertomuksilla oli selvitetty, että B oli aidosti kiinnostunut lapsestaan ja halusi tavata tätä.

Käräjäoikeus piti lapsen edun mukaisena, että tapaamiset jatkuivat, mutta niin, että syntyi luonteva lapsen ja isän suhde. Kun lapsi oli 3,5-vuotias eikä lapsen ja isän suhdetta ollut vielä syntynyt, olisi tapaamisoikeus B:n vaatimassa laajuudessa tässä vaiheessa ollut liian suuri muutos lapselle. Sen vuoksi tapaamisten oli toistaiseksi jatkuttava valvottuina.

Käräjäoikeus hylkäsi A:n hakemuksen ja oikeutti S:n tapaamaan B:tä jokaisen kuukauden ensimmäisenä maanantaina kello 10 ja 12 välisenä aikana S:n asuinpaikkakunnan sosiaalilautakunnan valvonnassa ja sen järjestämässä paikassa. B:n oli ilmoitettava tapaamista valvovalle sosiaalityöntekijälle edelliseen perjantaihin kello 12 mennessä, tuliko hän tapaamaan S:ää.

Turun hovioikeuden päätös 1.9.2005

A valitti hovioikeuteen toistaen vaatimuksensa, ettei S:llä ole oikeutta tavata B:tä. Mikäli tapaamiset sallittiin, A vaati, että tapaamisten oli tapahduttava korkeintaan kerran kuukaudessa valvotuissa oloissa.

Myös B valitti hovioikeuteen toistaen käräjäoikeudessa esittämänsä vaatimukset. Toissijaisesti B vaati, että mahdollisesti valvottavaksi määrättävät tapaamiset tapahtuivat kaksi kertaa kuukaudessa jokaisen kuukauden ensimmäisenä ja kolmantena maanantaina kello 10 ja 12 välisenä aikana.

Hovioikeus lausui, että asiassa oli näytetty, että B:n ja A:n suhde oli ollut väkivaltainen.

A oli hovioikeudessa uskottavasti kertonut, että B oli uhannut viedä S:n Turkkiin kasvatettavaksi, koska hän ei ollut katsonut suomalaisen yhteiskunnan sopivan tyttärensä kasvuympäristöksi. B oli hovioikeudessa kiistänyt asian, mutta kertonut, että hänellä oli Turkissa sukulaisistaan yhä jäljellä äitinsä sisko.

A:n kertomuksen mukaan B oli sen jälkeen, kun Ikaalisten käräjäoikeus oli 9.11.2001 antamallaan päätöksellä päättänyt, että S sai tavata isäänsä kerran kuukaudessa valvotussa paikassa, viimeisten noin kolmen ja puolen vuoden aikana käyttänyt mahdollisuuttaan tavata tytärtään S:ää valvotusti kolme kertaa, joista yksi oli onnistunut ja kaksi päättynyt riitelyyn. Tapaamisissa mukana olleen A:n isän kertomuksen mukaan B ei ollut tapaamisissa yrittänyt seurustella S:n kanssa tai muulla tavoin tutustua lapseensa. Tapaamiset olivat yleensä päättyneet melskaamiseen, johon S oli reagoinut pelästyen ja hakien turvaa A:n isästä. S oli osoittanut A:n ja A:n isän kertomusten mukaan myös myöhemmin tapaamisia kohtaan ahdistuneisuutta ja pelkoa, mikä oli ilmennyt muun muassa kasteluna ja rauhattomuutena.

Hovioikeus katsoi asiassa käyneen ilmi, että tapaamisten epäonnistuminen oli johtunut pääasiassa B:n kielteisestä tai välinpitämättömästä suhtautumisesta tilanteeseen. A ei ollut peloistaan huolimatta estänyt tapaamisia. Hän oli toimittanut S:n tapaamisiin kuten oli sovittu.

Lopuksi hovioikeus lausui, että lähtökohtaisesti lapsen edun mukaista oli saada tavata sitä vanhempaansa, jonka luona hän ei asunut. Tapaamisoikeutta ei tullut määrätä, mikäli tapaamiset vaaransivat lapsen tasapainoista tunne-elämän kehitystä ja hyvinvointia. Mainitsemiaan seikkoja kokonaisuutena arvioituaan hovioikeus päätyi siihen lopputulokseen, että vuonna 2000 syntyneen S:n edun mukaista oli, ettei hän toistaiseksi tavannut isäänsä B:tä.

Hovioikeus, samalla kun se kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja hylkäsi B:n hakemuksen, poisti S:n oikeuden tavata isäänsä B:tä ja kumosi tapaamisoikeutta koskevat määräykset.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

B:lle myönnettiin valituslupa. Hän toisti valituksessaan hovioikeudessa esittämänsä vaatimukset tapaamisoikeuden vahvistamisesta.

A antoi häneltä pyydetyn vastauksen.

Välitoimenpiteet

Kangasalan ja Hämeenlinnan perusturvalautakunnat ovat antaneet Korkeimman oikeuden pyynnöstä selvityksen S:n oikeudesta tavata isäänsä B:tä. A ja B ovat antaneet hankitusta selvityksestä lausuman.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. S:n (s. 20.2.2000) oikeus pitää yhteyttä ja tavata isäänsä B:tä on ratkaistu ensimmäisen kerran Parkanon käräjäoikeuden 9.11.2001 antamalla päätöksellä, jonka mukaan lapsi sai tavata isäänsä valvotusti kerran kuukaudessa. Nyt käsillä olevassa, 11.9.2002 vireille tulleessa asiassa on Korkeimmassa oikeudessa kysymys ensiksikin siitä, tuleeko aikaisempaa päätöstä muuttaa siten, että lapsen oikeus tavata isäänsä on poistettava, kuten hovioikeus on asian ratkaissut.

Lapsen oikeus tavata vanhempaansa ja sen poistaminen

2. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (lapsen huoltolain) 12 §:n mukaan tuomioistuimen päätöstä tapaamisoikeudesta voidaan muuttaa, jos olosuhteet ovat päätöksen antamisen jälkeen muuttuneet tai jos muuttamiseen on muuten aihetta.

3. Lapsen huoltolain 12 §:n mukaisia tapaamisoikeutta koskevan tuomioistuimen ratkaisun muuttamisen edellytyksiä on harkittava tapaamisoikeutta koskevien lapsen huoltolain yleisten säännösten pohjalta. Lapsen huoltolain 1 §:n 1 momentin mukaan lapsen huollon tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä. Lain 2 §:n 1 momentin mukaan tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Saman pykälän 2 momentin mukaan lapsen vanhempien tulee keskinäisessä yhteisymmärryksessä ja pitäen silmällä ennen kaikkea lapsen etua pyrkiä siihen, että tapaamisoikeuden tarkoitus toteutuu lain 1 §:ssä säädettyjen periaatteiden mukaisesti. Lain 10 §:n 1 momentin mukaan lapsen tapaamisoikeutta koskeva asia on ratkaistava lapsen edun mukaisesti.

4. Korkein oikeus toteaa, että lapsen huoltolain keskeisenä tarkoituksena on turvata lapsen ja hänen vanhempansa läheiset suhteet silloinkin, kun vanhempi ei asu yhdessä lapsen kanssa. Lähtökohtana on, että lapsen edun mukaista on pitää yhteyttä myös siihen vanhempaansa, jonka luona hän ei asu. Tätä lapsen etuun kuuluvaa oikeutta toteutetaan tapaamisoikeudella ja normaalisti siten, että lapsi saa oleskella määräajoin tapaavan vanhemman luona. Tarkoituksena on siis mahdollistaa lapsen ja vanhemman välinen tapaaminen luontevissa olosuhteissa.

5. Aina ei kuitenkaan ole lapsen edun mukaista, että hän saa tavata sitä vanhempaansa, jonka luona hän ei asu. Jos esimerkiksi tapaavan vanhemman olosuhteiden tai käyttäytymisen takia on vaarana, että hän vahingoittaa lasta tai jos tapaamisesta on muunlaista vaaraa lapsen tasapainoiselle kehitykselle, lapsen edun mukaista ei ole, että hänen oikeutensa pitää vanhempaan yhteyttä toteutetaan normaalilla tavalla. Jos lapseen kohdistuva uhka tai vaara voidaan poistaa tapaamisen valvonnalla, tulisi tapaamiset järjestää ensisijaisesti valvotusti. Viimesijaisena keinona voidaan lapsen oikeus tavata vanhempaansa poistaa. Valvottujen tapaamisten ja tapaamisoikeuden poistamisen tulisi kuitenkin olla väliaikaisratkaisuja. Tavoitteena on normaali tapaavan vanhemman luona toteutuva tapaaminen.

Tapaamisoikeuden poistamisen arviointi tässä tapauksessa

6. Hovioikeus on perustanut tapaamisoikeuden poistamista koskevan ratkaisunsa seuraavien seikkojen kokonaisarviointiin: lapsen äidin ja B:n välisessä suhteessa B oli ollut väkivaltainen; B oli uhannut viedä lapsen entiseen kotimaahansa Turkkiin kasvatettavaksi; lapsen ja B:n väliset tapaamiset olivat epäonnistuneet B:n kielteisen ja välinpitämättömän suhtautumisen takia.

7. Käräjäoikeuden 9.11.2001 antama valvottuja tapaamisia koskeva ratkaisu on perustunut osaltaan lapsen äidin esitykseen tapaamisten järjestelystä. B:n väkivaltaisuutta tai kaappausuhkaa ei ole mainittu ratkaisun perusteena. Ne ovat olleet kuitenkin sekä lapsen äidin että käräjäoikeuden tiedossa tapaamisoikeuspäätöstä annettaessa, koska samana päivänä lapsen äidin hakemuksesta annettu laajennettua lähestymiskieltoa koskeva ratkaisu on perustunut nimenomaisesti B:n väkivaltaisuuteen ja kaappausuhkaan. Näin ollen väkivaltaisuudessa ja kaappausuhassa ei ole kyse muuttuneista olosuhteista. Sen sijaan siinä, miten B on tapaamisiin suhtautunut, kyse on muuttuneita tai uusia olosuhteita koskevasta väitteestä.

Väkivaltaisuus ja kaappausuhka

8. Korkein oikeus toteaa, että hovioikeuden perusteluina mainitsemista seikoista väkivaltaisuudessa on kyse B:n ja lapsen äidin yhdessä asumisen aikaisesta B:n väkivaltaisuudesta. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, onko B ollut väkivaltainen lapsen äitiä kohtaan lapsen nähden ja onko väkivaltaisuus voinut siten vahingoittaa lasta.

9. Kaappausuhka on tullut ilmi pian lapsen syntymän jälkeen. Onko kaappausuhka ollut tuolloin todellinen, on arvionvaraista. Siihen nähden, että B:n koko laaja suku yhtä B:n tätiä lukuun ottamatta on asunut Suomessa B:n kertoman mukaan jo 1980-luvulta alkaen ja B itse 15-vuotiaasta ja vuodesta 1994 alkaen, pelkoa lapsen viemisestä Turkkiin kasvatettavaksi ei voida pitää ainakaan enää perusteltuna.

10. Näillä perusteilla ja ottaen huomioon, että tapaamisoikeus on määrätty toteutumaan valvotuissa olosuhteissa Korkein oikeus katsoo, etteivät B:n väkivaltaisuus tai kaappausuhka ole yksistään sellaisia seikkoja, joiden perusteella lapsen oikeus tavata B:tä tulisi poistaa.

Tähänastisten tapaamisten toteutuminen

11. Niin kuin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain esitöistä (HE 224/1982 vp s. 13) ilmenee, ääritapauksessa tapaamisoikeuden poistaminen voi tulla kysymykseen, jos lasta tapaava vanhempi on laiminlyömällä toistuvasti tapaamisia selvästi vaarantanut lapsen tasapainoisen tunne-elämän kehityksen ja hyvinvoinnin. Tapaamisoikeus on lapsen oikeus. Sitä ei ole tarkoitettu vanhemman oikeudeksi, jota hän voi mielensä mukaan käyttää tai jättää käyttämättä lapsen edun vastaisesti.

12. B:llä on 9.11.2001 alkaen ollut oikeus valvotusti tavata tytärtään. Viimeinen tapaaminen on toteutunut 7.4.2003. Sitä ennen tapahtuneet harvat tapaamiset ovat useimmiten epäonnistuneet, koska lapsen ja B:n välille ei ole syntynyt tapaamisten aikana luonnollista yhteyttä.

13. On ilmeistä, että tapaamiset eivät kuitenkaan ole epäonnistuneet yksistään B:n syystä. Valvotuissa tapaamisissa ovat olleet vartijan lisäksi mukana myös lapsen äidin vanhemmat, joiden läsnäolon B on katsonut estävän lapsen ja hänen yhteydenpidon. B on kuitenkin koko oikeudenkäynnin ajan vaatinut lapselle alkuperäistä laajempaa tapaamisoikeutta, joka mahdollistaisi heidän välisensä luontevamman kanssakäymisen. B ei siten ole suhtautunut tapaamisiin torjuvasti tai välinpitämättömästi, vaan hän on ollut tyytymätön niiden toteuttamistapaan, jota hän on ilmeisesti pitänyt ahdistavana.

14. Korkein oikeus katsoo, että B:n suhtautumisessa lapsen tapaamisoikeuden toteutumiseen ei ole kyse sellaisesta lapsen edun syrjäyttämisestä, joka olisi vahingoittanut tai loukannut lasta niin, että tapaamisoikeus pitäisi tälläkään perusteella poistaa.

15. Edellä lausutuilla perusteilla ja arvioitaessa B:n väkivaltaisuutta, kaappausuhkaa ja B:n suhtautumista valvottuihin tapaamisiin myös kokonaisuutena Korkein oikeus katsoo, ettei asiassa ole syytä poistaa lapsen oikeutta tavata isäänsä B:tä. Näin ollen hovioikeuden ei olisi tullut mainitsemillaan perusteilla kumota määräystä tapaamisoikeudesta. Ratkaistavaksi siten jää, voidaanko lapsen oikeus tavata isäänsä nykyisissä olosuhteissa toteuttaa ja jos voidaan, miten tapaamiset toimeenpannaan.

Tapaamisoikeus nykyoloissa

16. Aikaisempi tapaamisoikeuspäätös on annettu 9.11.2001 olosuhteissa, jolloin lapsi ja hänen äitinsä ovat asuneet äidin vanhempien luona Parkanossa ja B Tampereella. Nyt lapsi ja äiti asuvat Hämeenlinnassa äidin aviomiehen kanssa. B:n kotipaikka on Kangasalalla, jossa hänellä ei kuitenkaan ole omaa asuntoa.

17. Korkeimman oikeuden hankkimissa B:n ja S:n nykyisten kotipaikkakuntien Kangasalan ja Hämeenlinnan perusturvalautakuntien selvityksistä ei ilmene, että isän tapaaminen voisi sinänsä vahingoittaa lasta ja että tapaamisoikeus ei olisi lapsen edun mukaista. Tämä puhuu sen puolesta, että lapsella tulee olla oikeus tavata isäänsä.

18. Lapsi ja B ovat tavanneet edellisen kerran noin neljä vuotta sitten ja sitä ennenkin tapaamisia on ollut harvoin. Tämän vuoksi on ilmeistä, että lapsi on vieraantunut isästään. Lapsi, joka selvitystä tehtäessä on ollut seitsenvuotias, on ilmoittanut selvityksen tekijälle, ettei hän tahdo tavata B:tä. Nämä seikat puhuvat tapaamisia vastaan.

Korkeimman oikeuden kannanotto

19. Punnitessaan tapaamisen puolesta ja sitä vastaan puhuvia seikkoja keskenään Korkein oikeus päätyy seuraavaan. Lapsen vastaisen tasapainoisen kehityksen kannalta on tärkeää, että hän saa pitää yhteyttä molempiin vanhempiinsa, siis myös isäänsä B:hen. Selvityksien mukaan tapaamisista sinänsä ei ole vaaraa tai vahinkoa lapselle. Se, että lapsi on vieraantunut isästään, ei estä tapaamista, koska vieraantuminen voidaan ottaa huomioon sopivilla tapaamisjärjestelyillä. Lapsen vastustukselle ei voida antaa hänen vähäisen ikänsä takia olennaista merkitystä. Näillä perusteilla Korkein oikeus päätyy siihen, että tapaamisen puolesta puhuvat seikat ovat tässä tapauksessa painavampia kuin sitä vastaan puhuvat seikat.

20. Kun lapsi on vieraantunut isästään, tapaamiset tulee aloittaa lapsen edun takia hienovaraisesti. Tämä voidaan turvata tapaamisten ammattimaisella valvonnalla ja seurannalla. Hämeenlinnan perusturvalautakunta on ilmoittanut, että Hämeenlinnassa valvotut tapaamiset järjestetään tapaamispaikassa, jossa tapaamisten toteuttamista ja kulkua arvioivat koulutetut työntekijät. Lapsen äitikin on toissijaisesti suostunut valvottuihin tapaamisiin.

21. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo olevan lapsen edun mukaista toteuttaa tapaamiset vastedeskin ainakin aluksi valvottuina. Riippuen lapsen ja isän välisen suhteen sekä isän olosuhteiden kehittymisestä on valvonnan tarvetta harkittava myöhemmin mahdollisesti uudelleen. Koska nykyoloissa ei voida arvioida lapsen ja B:n suhteen kehittymistä, ei määräyksiä valvonnan kestosta ja tapaamisoikeuden mahdollisesta laajenemisesta voida vielä antaa. Kuten lapsen huoltolain 2 §:n 2 momentista ilmenee, myös A:n tulee myötävaikuttaa siihen, että lapsen yhteydenpito B:hen voi onnistua.

22. Jotta lapsen ja B:n suhde voi kehittyä läheiseksi, on perusteltua, että valvotut tapaamiset toteutetaan kahdesti kuukaudessa.

23. Koska olosuhteet ovat muuttuneet kohdassa 16. mainitulla tavalla ja koska kohdista 17. - 22. ilmenevillä tavoilla muutoinkin on aihetta, 9.11.2001 annettua tapaamisoikeuspäätöstä muutetaan.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan pääasian osalta.

Korkein oikeus vahvistaa, että S:llä on oikeus tavata isäänsä B:tä kaksi kertaa kuukaudessa kunkin kuukauden ensimmäisenä ja kolmantena maanantaina tai asianosaisten sopimana muuna viikonpäivänä valvotusti enintään kolmen tunnin ajan Ensi- ja turvakotien liiton tapaamispaikassa Poukamassa Hämeenlinnassa. B:n on ilmoitettava tapaamispaikkaan edellisenä perjantaina kello 12 mennessä, tuleeko hän käyttämään tapaamisoikeuttaan.

23.4.2009

1. Tapaus

2. A:n ja B:n avioliitto päättyi siihen, että A puukotti B:n kuoliaaksi. A tuomittiin teostaan taposta ja hänelle määrättiin pitkä vankeusrangaistus. A:lla ja B:llä on yhteinen avioliiton aikana syntynyt ja puolisoiden yhteisessä huollossa ollut lapsi C, joka oli B:n kuollessa vasta 8-vuotias. B:n kuoleman jälkeen C:n asuinkunnan sosiaalilautakunta sijoitti C:n kiireellisesti asumaan lastenkotiin ja myöhemmin, kun A oli jo aloittanut vankeusrangaistuksensa suorittamisen, C:n huostaanotto vahvistettiin lastensuojelulain mukaisesti. D, joka on C:n kummitäti, on ollut heti B:n kuoleman jälkeen kovin huolissaan C:stä ja halunnut saada C:n luokseen asumaan. X:n kunnan sosiaalilautakunta on suhtautunut D:n toivomukseen hyvin myötämielisesti ja sijoittanut C:n asumaan D:n luokse. Nyt, kun C on asunut jo lähes 2 vuotta D:n luona ja A:lla on vielä vuosia vankeusrangaistustaan kärsittävänään, D tulee luoksesi kysymään oikeudellisia neuvoja siitä, onko hänellä mahdollisuus saada C virallisesti huoltoonsa ja jos on, miten asia järjestetään? Esitä D:lle perusteltu oikeudellinen arviosi tilanteesta lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (361/1983) kannalta!

3. Joissakin tilanteissa aviopuolisoiden tai parisuhdekumppaneiden välillä toimitettava omaisuuden ositus saattaa johtaa toisen puolison tai parisuhdekumppanin kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen. Tällöin ositusta voidaan sovitella. Kerro millaisissa tilanteissa osituksen sovittelu tulee yleensä kyseeseen ja millä tavoin ositusta voidaan voimassa olevan avioliittolain (234/1929) 103b §:n mukaan sovitella.

4. Lapsen elatusavun määräytymisen perusteet lapsen elatuksesta annetun lain (704/1975) 1 § ja 2 §:n mukaan?

21.1.2009

1. Puolisot A ja B ovat solmineet avioliiton vuoden 2006 alussa. Avioliitto osoittautuu heti alusta lähtien riitaiseksi. A muuttaa vihdoin vuoden 2008 alussa pois B:n luota, kun ei jaksa enää kuunnella B:n jatkuvaa moittimista ja perusteetonta kritiikkiä, jota B on kohdistanut A:han. A on jonkin aikaa tyytyväinen yksin eläessään, mutta löytää sitten itselleen uuden seurustelukumppanin C:n vuoden 2009 alussa. C kokee hyvin kiusalliseksi sen, että A on edelleen, vaikka toki vain muodollisesti, avioliitossa B:n kanssa. Vaikka A ei haluaisi olla B:n kanssa enää missään tekemisissä, suostuu A kuitenkin C:n pyynnöstä tulemaan luoksesi kysymään oikeudellisia neuvoja siitä, miten hän voisi parhaiten saada avioeron B:stä. Vastaa A:lle, mitä vaihtoehtoja hänellä on avioliittolain (234/1929) mukaan avioeroasian hoitamiseksi!

2. Testamentin peruutus? (Aarnio - Kangas)

3. Mitkä ovat lapseksiottamisesta annetussa laissa (8.2.1985/153) määritellyt lapseksiottamisen edellytykset?

4. Tapaus (Lapsen tapaamisoikeus)

18.12.2008

1. Tapaus

2. Testamenttiehdot? (Aarnio - Kangas ja luennot)

3. Tapaus

4. Millaisia keinoja edunvalvojalla on reagoida tilanteeseen, jossa alaikäinen on ilman edunvalvojan suostumusta tehnyt oikeustoimen, johon hänellä ei ole oikeutta?

1.8.2008

1. Lapsettoman avioliittonsa vuonna 1990 solmineet A ja B olivat muuttaneet väliensä rikkouduttua erilleen joulukuussa 2005. Heillä ei ollut avioehtosopimusta eikä muullakaan perusteella avio-oikeudesta vapaata omaisuutta. Välirikon aikoihin heillä oli puoliksi omistettu asunto, arvoltaan 160.000 €. Lisäksi A:lla oli sijoitusvarallisuutta 50.000 €, B:llä vastaavanlaista varallisuutta 100.000 € sekä kummallakin noin 15.000 €:n arvoinen auto. Velkoja ei ollut. Syyskuussa 2007 A jätti avioerohakemuksen käräjäoikeuteen. Maaliskuussa 2008 osapuolten lakimiehet tapasivat raha-asioista neuvotellakseen. Tällöin ilmeni, että A:n isä oli kuollut elokuussa 2007 ja A:lla oli odotettavissa häneltä noin 100.000 €:n perintö. A oli saanut selville, että B oli hävittänyt jonnekin ainakin 80.000 € sijoitusvaroistaan, mutta mitään selvitystä ei ollut siitä, minne. Lisäksi B oli lahjoittanut autonsa joulukuussa 2007 kummipojalleen. Puolisot ovat erittäin huonoissa väleissä ja kumpikin haluaa kaikista mahdollisista varoista mahdollisimman paljon itselleen sekä A lisäksi hyvitystä B:n varallisuuden hukkaamisesta. - Miten tilannetta on avioliittolain näkökulmasta arvioitava tulevaa ositusta ajatellen?

2. Lapsen elatusavun muuttaminen ja palauttaminen

3. Tapaus.

4. Pesänselvittäjän ja -jakajan toimivalta testamenttiriidoissa? (Aarnio - Kangas)

24.4.2008

1. A ja B olivat olleet lapsettomassa avioliitossa, joka oli päättynyt A:n kuolemaan vuonna 1995. Perunkirjoituksessa oli leski B oli esittänyt sekä sisällöllisesti että muodollisesti moitteettoman, vuonna 1990 tehdyn puolisoiden keskinäisen testamentin, jonka mukaan kaikki puolisoiden omaisuus määrättiin meneväksi ”ensiksi kuolleen kuoltua täydellä omistusoikeudella jälkeen elävälle ja meidän kummankin kuoltua tasan kolmeen osaan kummityttäremme T:n sekä minun A:n veljenpoikieni X:n ja Y:n kesken”. Puolisoilla oli avio-oikeus kaikkeen toistensa omaisuuteen, ja B otti omaisuuden asianmukaisesti vastaan testamentin nojalla, jota kukaan A:n lähimmistä perillisistä, runsaslukuisista sisaruksista, ei moittinut. Kun B:kin joulukuussa 2007 kuoli, hänen jäljiltään löytyi uusi, vuonna 2005 asianmukaisesti tehty ja todistettu testamentti. Tässä testamentissa B määräsi, ”koska X oli ryhtynyt viettämään juopottelevaa ja epäsäännöllistä elämää ja T kokonaan lakannut pitämästä yhteyttä kummitätiinsä B:hen” omaisuudesta uudelleen siten, että ”koko omaisuuteni tulee jakaa puoliksi Y:n ja sisarentyttäreni Z:n kesken”. – Pesässä syntyi välittömästi riitaa. Y:n ja Z:n mielestä oli päivänselvää, että he jakaisivat pesän keskenään, kun taas T:n ja X:n mielestä B:n määräykset olivat valheellisia ja kokonaan merkityksettömiä. – Miten tilannetta on oikeudellisesti arvioitava?

2. 18 vuotta täyttäneen lapsen oikeus opintoavustukseen vanhemmiltaan ja tämän oikeuden suhde julkisiin toimeentuloetuuksiin

3. Tapaus

4. Perintöosuuden luovutus? (Aarnio - Kangas)

20.12.2007

1. AL 24 §:n mukainen yhteiselämän lopettaminen

2. A:n ja B:n avioliitto oli rakoillut jo parin vuoden ajan ennen kuin he maaliskuussa 2006 muuttivat virallisestikin erilleen asumaan. A:n haettua yksipuolisella hakemuksella avioeroa sen harkinta-aika alkoi tammikuussa 2007. Kesäkuussa 2007 B synnytti tyttären asuttuaan C:n kanssa avoliitossa käytännössä jo vuoden 2006 alusta. A ja B tuomittiin avioeroon heinäkuussa 2007. Eron raha-asioiden käytyä riitaisiksi mutkistui myös lapsen asioiden järjestäminen, kun A ilmoitti hoitavansa asioita vain "juristin välityksin" eikä suostuvansa panemaan nimeään vapaaehtoisesti mihinkään paperiin. Kun B ja C ovat nyt päättäneet solmia avioliiton keväällä 2007, he ovat tulleet siihen lopputulokseen, että lapsen asiat on ehdottomasti selvitettävä ennen sitä. - Mikä lapsen asema juridisesti on tällä hetkellä? Millä tavoin ja kenen myötävaikutuksin se saadaan vastaamaan B:n ja C:n toivomuksia siten, että lapsi olisi "tavanomaisen aviolapsen" asemassa heidän solmittuaan avioliiton myöhemmin kuluvana vuonna?

3. Perimyksen esteet? (Aarnio - Kangas ja perintökaari 15 luku)

4. Suomessa asunut Suomen kansalainen A oli elänyt B:n kanssa rekisteröimättömässä parisuhteessa 20 vuoden ajan ennen kuolemaansa. Naimaton ja lapseton A, joka oli ammatiltaan ollut lääkäri, jätti kuollessaan jälkeensä nettomäärältään 500 000 euron jäämistön. Jäämistö koostui X:n kunnassa olevasta kiinteistöstä, jonka arvo oli 300 000 euroa ja pankkitalletuksista määrältään 200 000 euroa. A:n kuolinhetkellä hänen ainoa elossaoleva sukulaisensa oli serkku C. A ei ollut tehnyt testamenttia omaisuudestaan. B, joka on A:n kuollessa jo 70-vuotias, on ollut käytännössä A:n elatuksen varassa eikä hänellä ole omaa omaisuutta eikä muita tuloja kuin kansaneläke ja muut vastaavat lakisääteiset sosiaali- ja eläke-etuudet. B on toimituttanut perunkirjoituksen A:n jälkeen ja saanut siinä yhteydessä tietää, ettei hänellä ole oikeutta periä A:ta, kun hän ei ole A:n leski.
B tulee nyt A:n kuoltua huolissaan taloudellisesta toimeentulostaan kysymään sinulta oikeudellisia neuvoja. B kysyy ensin, mitä A:n jäämistölle nyt tapahtuu ja kenelle se nyt A:n kuoltua siirtyy?. Toiseksi B kysyy sinulta neuvoa myös siitä, onko hänellä mitään mahdollisuutta saada A:n jäämistö itselleen tai edes jokin sellainen osuus siitä, joka turvaisi hänen vanhuuden toimeentulonsa. Esitä oikeudellisena asiantuntijana Aarnion ja Kankaan sekä perintökaaren säännösten perusteella perusteltu vastauksesi näihin B:n sinulle esittämiin kysymyksiin.

3.8.2007

1) A ja B olivat aikeissa solmia avioliiton. A:lla oli omistuksessaan isovanhemmilta testamentilla saatu kaksio ja jonkin verran rahasäästöjä; B:llä taas ei ollut omaisuutta mutta sitä vastoin opintolainaa ja kulutusluottoa. A:n vanhemmat olivat sitä mieltä, että A:n missään tapauksessa ei tulisi suostua avioliittoon ilman avioehtosopimusta, kun A lisäksi vielä tulisi ainoana lapsena perimään heiltä aika tavalla varoja tulevaisuudessa. B suhtautui avioehtoon torjuvasti ja katsoi sen olevan "epäluottamuksen osoitus". A itsekin oli sitä mieltä, että avioliitossa kuului olla ainakin jotakin taloudellistakin yhteenkuuluvaisuutta, ja hänen tietojensa mukaan avioehto oli kovin tiukka vaihtoehto tässä suhteessa ja se saattaisi harmittaa myöhemmin. Otettuaan asian esiin netin keskustelupalstalla A meni vielä enemmän sekaisin. Asia jäi kuitenkin häntä kalvamaan, ja hän päätti selvittää tilannetta kysymyksestä paremmin tietävästä lähteestä. - Selosta A:lle ne periaatteelliset mahdollisuudet, jotka avioliittolaki tarjoaa varallisuussuunnitteluun.

2) A ja B olivat lapseton aviopari, joiden kaikki omaisuus oli avio-oikeuden alaista. He olivat vuonna 2000 tehneet keskinäisen testamentin, jonka mukaan "jommankumman meistä kuoltua koko omaisuutemme menee täydellä omistusoikeudella yksin jälkeenelävälle, ja hänenkin kuoltuaan jaettavaksi tasan kummilastemme X:n, Y:n ja Z:n kesken". A kuoli vuonna 2002, jolloin hänellä oli 100 000 ja B:llä 50 000 euron arvosta omaisuutta. B antoi testamentin asianmukaisesti tiedoksi A:n ainoalle perilliselle, veljelle V:lle. Vuonna 2003 B peri sisareltaan 30 000 euroa. Muita muutoksia pesän omaisuudessa ei ollut tapahtunut B:n kuollessa alkuvuodesta 2007. Pesää selviteltäessä sieltä löytyi B:n vuonna 2005 tekemä oikeamuotoinen testamentti, jossa hän peruutti kokonaisuudessaan vuoden 2000 testamentin ja määräsi "koko omaisuutensa jaettavaksi puoliksi Z:n ja yhdistys Q:n kesken". Perunkirjoituksen yhteydessä X, Y, Z ja yhdistys Q vaativat kaiken, mitä heille lain mukaan kuuluu. Muilla ei ollut vaatimuksia. Miten pesä on jaettava?

3) Osituksen sovittelun erityiset edellytykset? (Aarnio-Kangas)

4) Mitä tarkoitetaan testamentin toimeenpanijalla ja millainen toimivalta hänellä on? (Aarnio-Kangas)

5) Lapsen asumisesta ja tapaamisoikeudesta päättäminen vanhempien avioerotilanteessa? (Gottberg)

26.4.2007

1. Tapaus

2. A oli syntynyt avioliiton ulkopuolella vuonna 1965. Hänestä oli maksanut tuonaikaisen lainsäädän nön nojalla elatusapua X, joka kuitenkaan ei ollut tunnustanut isyyttään eikä muutenkaan ollut pitänyt yhteyttä A:han. A:n äidin sisar on A:n kyselyiden vuoksi suostunut kertomaan, että A:njo 1990-luvulla kuollut äiti Ä ja X olivat kihlautuneet aikanaan ja kihlaus oli päättynyt välirikkoon vain muutamaa viikkoa ennen A:n syntymää Ä:n saatua tietää, että X:llä oli ollut “toinen”. Ä ei ollut suostunut antamaan anteeksi tapahtunutta, vaan oli kasvattanut lapsensa yksin. Nyt A on ottanut asioista selvää ja saanut kuulla, että X on ollut välillä naimisissa ja liitosta syntynyt lapsi, joka kuitenkin sittemmin on kuollut tapaturmaisesti perillisittä. A ei saa mielenrauhaa asiassa, vaan haluaa nyt tietää, onko hänellä mitään mahdollisuutta saada X:ää enää viralliseksi isäkseen näissä olosuhteissa, joko kanneteitse tai X:n myötävaikutuksella. - Selosta A:lle hänen mahdollisuutensa asiassa.

3. Velkojen kattaminen avioliittolain mukaisessa omaisuuden osituksessa?

4. Lesken oikeus hallita jäämistöä jakamattomana?

5. Lapsen elatusavun vahvistaminen ja perimiskelpoisuus?

24.1.2007

1. A:n ja B:n avioliitto oli solmittu vuonna 1985 ja jäi lapsettomaksi. Avioehtosopimusta tai testamenttia puolisoilla ei ollut. A oli kuollut vuonna 1999, jolloin hän jätti jälkeensä (euroiksi muunnettuna) 30.000 euron omaisuuden. Kuolinhetkellä B:n omaisuus oli 80.000 euroa. A:n kuoltua leski B peri lain mukaisesti A:n omaisuuden. Muutama vuosi sitten B on alkanut seurustella ikäisensä leskimies X:n kanssa ja avioliitto on alkanut tuntua heistä nyt oikealta ratkaisulta. Tällä hetkellä leski B:n omaisuus on 140.000 euron arvoinen; muutos johtuu lähinnä asunnon ym. arvon noususta, sillä B:n omaisuus ei ole hänen leskeysaikanaan varsinaisesti lisääntynyt. A:n perillisasemassa olevia toissijaisia perillisiä ovat tällä hetkellä veli V ja kuolleen sisaren tyttäret Y ja Z. Nyt B kääntyy lakimiehen puoleen tiedustellen, mitä hänen kannattaisi tehdä. Hänestä tuntuu epämiellyttävältä ajatus siitä, että hänen aikanaan kuollessaan pesässä olisivat vaateita esittämässä vielä aikaisemmankin puolison, A:n, perilliset, ja kysyy, olisiko tämä jotenkin vältettävissä. Samaten hän kysyy, miten jako suoritettaisiin, jos nyt ei tehtäisi mitään, avioliitto B:n ja X:n välillä solmittaisiin täysin avio-oikeuksin ja B kuolisi ennen X:ää. Saisivatko A:n perilliset jonkin oikeuden X:nkin omaisuuteen? - Selvitä tilanne ymmällään olevalle B:lle.

2. A on syntynyt vuonna 1958 avioliiton ulkopuolella. Hän tietää, että hänestä oli tuolloin maksanut elatusapua vanhojen säännösten nojalla X, joka kuitenkaan ei ollut koskaan tunnustanut isyyttään. A:n äiti kuoli keväällä 2006 ja kertoi vähän ennen kuolemaansa, että X aivan varmasti oli A:n isä, kukaan muu mies ei tullut kysymykseen, mutta X oli ollut naimisissa vielä kun A:n äiti ja X olivat tutustuneet, ja seurustelu oli pitänyt pitää salassa. X oli sittemmin eronnut ja pari oli ehtinyt sopia avioliiton solmimisestakin, mutta hanke oli kariutunut X:n kaduttua kauppojaan ja siirryttyä moneksi vuodeksi ulkomaille. Suomeen palattuaan hän ei ollut halunnut tietää A:sta mitään ja oli maksanut elatusapuakin vasta oikeuden tuomion nojalla. Nyt asia on ruvennut A:ta kovasti vaivaamaan. A on saanut tietoonsa, että X elää edelleen hyvävoimaisena eikä hänellä ilmeisesti ole perhettäkään. Nyt A haluaa tietää, onko hänellä mitään mahdollisuuksia saada isyyttään vahvistetuksi, joko X:n  suostumuksin tai peräti tämän tahdon vastaisestikin. - Selosta A:lle hänen asemansa ja mahdollisuutensa isyysnormiston valossa.

3. Suullinen hätätilatestamentti?

4. Keinohedelmöitetyn lapsen isyyden kumoaminen?

5. Koulutusavustus? (pääasiat)

21.12.2006

1. Avioliittoon perustuvan isyyden kumoaminen
a) kanneteitse
b) tunnustamalla?

2. Lapsen elatuksesta annetun lain 1 ja 2 §:ssä säädetyt elatusavun suuruuden määräytymisperusteet?

3. Lapsen tapaamisoikeudesta sopiminen vanhempien avioeron yhteydessä?

4. Lapsettomat A ja B olivat asuneet avoliitossa vuodesta 1995 lähtien, kun heidän välinsä alkoivat rakoilla kesällä 2006. Rahasta tuli riitaa. Yhteen muutettaessa A oli ostanut nimiinsä 3 h + k käsittävän asunnon, johon hänellä oli perintönä saatu pieni alkupääoma. Loppu oli pankkilainaa. Yhteiselämän aikana A:n nimissä ollutta velkaa oli lyhennelty sekä yhdessä että erikseen. Kumpikin kävi ansiotyössä, mutta B oli välillä ollut pari vuotta kotona työttömyyden vuoksi. Asioita selviteltäessä ilmeni, että A oli B:n tietämättä onnistunut hankkimaan rahasto-osuuksia, vaikka oli valitellut rahapulaansa ja B oli aika ajoin joutunut maksamaan yksin huomattavan suuren osan perheen juoksevista menoista, vaikka oli A:ta pienituloisempi. Nyt B on sitä mieltä, että hänet kohtuuden nimissä kuuluu vahvistaa puolen asunnon omistajaksi, ja lisäksi A:n on korvattava hänelle rahastovaroista tai muuten se elatuspanos, jota hän on saanut hyväuskoiselta B:ltä nauttia. Lisäksi B vaatii A:ta heti maksamaan B:lle takaisin 400 euroa, jonka oli tälle helmikuussa 2006 lainannut etelänmatkaa varten. A kiistää kaikki vaatimukset lakiin perustumattomina ja toteaa lisäksi, että helmikuinen etelänmatka oli hänen syntymäpäivälahjansa B:ltä. - Miten tilannetta on juridisesti arvioitava?

5. Leski B, jonka puolison A:n jälkeen oli toimitettu ositus ja perinnönjako heti A:n kuoltua vuonna 1990, kuoli kesällä 2006. Puolisoilla oli kolme täysi-ikäistä yhteistä lasta X, Y ja Z. Pesää selviteltäessä ilmeni, että velkoja ei ollut ja varoja oli jäljellä yhteensä 20.000 €. Vuonna 1994 B oli lahjoittanut puolisoiden kesämökin X:lle ja määrännyt, että sitä ei ollut pidettävä X:n ennakkoperintönä. Mökin arvo vuonna 1994 oli ollut noin 50.000 € ja vuonna 2006 noin 90.000 €. Lisäksi B oli vuonna 2001 maksanut X:n erilaisia velkoja noin 40.000 €:n edestä ja antanut tälle käyttörahaa 10.000 €, josta oli tehty asianmukainen velkakirja. Velkaa ei kuitenkaan ollut lainkaan lyhennetty. Lisäksi B oli tehnyt testamentin, jossa määräsi, että pesän omaisuus olisi jaettava X:n ja Y:n kesken tasan, koska "Z ei ollut käynyt äitiään B:tä kertaakaan katsomassa A:n kuoleman jälkeen". Nyt Y ja Z ovat ilmoittaneet haluavansa pesästä ja X:ltä kaiken, mihin heillä lain mukaan on oikeus. - Miten vaatimuksiin on suhtauduttava?

21.6.2006

1. Lapsen huoltajuudesta päättäminen tuomioistuimessa?

2. Lapsen tapaamisoikeus lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain mukaan?

3. Lapsen elatusavun suorittamisen tavat?

4. Tapaus

5. Tapaus

15.2.2006

1. Asunnon yhteisomistus ja avoliiton purkautuminen?

2. Lapsen tarve elatusavun suuruuden määräytymisperusteena?

3. Perinnönjaon sovittelu?

4. A ja B olivat solmineet lapsettomaksi jääneen avioliittonsa vuonna 1990. Testamenttia tai avioehtosopimusta ei ollut. A:n kuollessa vuonna 2000 hänen omaisuutensa oli (euroiksi muunnettuna) 30.000 euroaja B:n 10.000 euroa. B on kuollut syyskuussa 2005 ja jättänyt oikeassa muodossa vuonna 2004 tehdyn ja muutoinkin pätevän testamentin, jossa määrää "kaiken omaisuutensa yhdistys Y:lle". Lisäksi perunkirjoituksessa ilmeni, että B oli vuonna 2004 lahjoittanut 10.000 euron arvoiset osakkeet kummi pojalleen. Rahaa pesässä oli B:n kuollessa 10.000 euroa, muut varat B oli ilmeisesti tuhlannut vain elämiseen. Nyt puolisoiden lähimmät sukulaiset, A:n veli V ja kuolleen sisaren tyttäret X ja Z, B:n aikaisemmasta avioliitosta syntynyt ainoa lapsi tytär T ja yhdistys Y miettivät, mitä kaikille oikein kuuluu.

5. Varakas vanhapoika A oli tehnyt testamentin, jossa määräsi taulun "Merimaisema" kummipojalleen X:lle, 10.000 euroa rahaa kummitytölleen Y:lle, kesämökkinsä veljelleen V:lle ja "lopun omaisuuden" sisarelleen S:lle. Kun A keväällä 2005 kuoli ja testamentti löytyi A:n pankkilokerosta, havaittiin perunkirjoituksessa, että A oli antanut n 10.000 euron arvoisen "Merimaisema" -taulun jo pari vuotta ennen kuolemaansa lahjaksi Suomalaiselle Klubille ja merkintä 10.000 euron rahasta Y:lle oli vedetty testamentista mustekynällä yli. Lisäksi Veli V oli kuollut kaksi vuotta ennen A:ta ja jättänyt kaksi tytärtä, Z:n Ja Q:n. - Miten tilannetta on arvioitava, kun kaikki haluavat kaiken mitä heille lain mukaan kuuluu?

3.11.2005

1. Samassa testamenttiasiakirjassa esiintyvien ristiriitaisten testamenttimääräysten toimeenpano?

2. Isyyden kumoaminen tunnustamalla?

3. Lapsen asumisesta päättäminen puolisoiden avioeron yhteydessä?

4. Tapaus

5. Tapaus

29.9.2005

1. Avioehtosopimus?

2. Avoparin lapsen huolto?

3. Lapsen elatusavun alentaminen muuttuneiden olosuhteiden perusteella?

4. Tapaus

5. Tapaus.

22.6.2005

1. Tapaus

2. Tapaus

3. Käyttöoikeustestamentin edut ja haitat

4. Lakiosalaskelmaan tehtävät lisäykset luovutusten vuoksi, joita perittävä on tehnyt elinaikanaan

5. Avioehtosopimus

27.1.2005

1. Tapaus.

2. Tapaus.

3. Omistusoikeus avioliitossa ja rekisteröidyssä parisuhteessa?

4. Lapsen asuminen?

5. Elatustuen ja elatusavun takaisinperintä elatusturvalain mukaan?

20.10.2004

1. Tapaus

2. Tapaus

3. Testamenttiehdot? (Aarnio - Kangas)

4. Selosta missä kulkevat vanhempien kasvatusvallan rajat lapseen nähden? (Valjakka)

5. Elatustuen ja elatusavun takaisinperintä (Elatusturvalaki 21- 23 §) (Salminen)

15.9.2004

1. Tapaus

2. Tapaus

3. Omistusoikeus avioliitossa ja rekisteröidyssä parisuhteessa.

4. Selosta, missä kulkevat vanhempien kasvatusvallan rajat lapseen nähden.

5. Lapsen elatusavun vahvistaminen sopimuksella.

23.6.2004

1. Tapaus

2. Tapaus

3. Testamentin peruutus.

4. Avio-oikeudesta määrääminen lahjakirjassa tai testamentissa.

5. Isyyden kumoutumisen vaikutus lapsen huoltoon.

22.1.2004

1. tapaus

2. tapaus

3. Isyyden kumoutumisen vaikutus lapsen huoltoon? (Gottberg)

4. Aviopuolisoiden ja rekisteröidyn parisuhteen osapuolten velkasuhteet? (Aarnio Kangas)

5. Testamenttiehdot? (Aarnio Kangas)

22.10.2003

1. tapaus

2. tapaus

3. Avio-oikeudesta määrääminen lahjakirjassa tai testamentissa? (Aarnio - Kangas)

4. Valtion oikeus jäämistöön? (Aarnio - Kangas)

5. Kertasuoritteinen lapsen elatusapu ja siihen liittyvät ongelmat? (Gottberg)

17.9.2003

1. tapaus

2. tapaus

3. Minkä tyyppisiä ehtoja testamentissa voidaan asettaa? Esitä myös esimerkkejä kustakin ryhmästä.

4. Sovitteluvaihtoehtojen tyypit puolisoiden omaisuuden osituksessa? Millaisissa tilanteissa eri tyyppejä sovelletaan ja mihin kullakin vaihtoehdolla pyritään?

5. Koulutusavustus

19.6.2003

1. tapaus

2. tapaus

3. Missä tilanteissa ja minkä laajuisena perilliselle voi syntyä vastuu perittävän kuolinpesän veloista?

4. Missä tilanteissa aviopuolisot voivat muuttaa ositussopimuksella aiemmin solmimansa ja muodollisesti pätevän avioehtosopimuksen sisältöä ja mikä on tällaisen muutoksen suhde puolisoiden velkojiin?

5. Millä edellytyksillä tuomioistuimen päätöksessä tai vahvistetussa elatussopimuksessa määrättyä elatusavun määrää voidaan muuttaa?

18.9.2002

1. tapaus

2. tapaus

3. Pesänselvittäjän oikeus määrätä jäämistöön kuuluvasta omaisuudesta ja tilivelvollisuus?

4. Lapsen huollon määräytyminen?

5. Miten puolisot ja heidän läheisensä voivat saada peräytymisuojaa suhteessa velkojiin?

23.10.2002

1. tapaus

2. tapaus

3. Millaisia laskennallisia eriä voidaan ottaa huomioon laskettaessa lakiosajäämistön arvoa? (Aarnio Kangas)

4. Mihin pyritään Bryssel II asetuksella ja mikä on sen sisältö pääpiirteittäin? (Aarnio Kangas)

5. Isyyden selvittämismenettely? (Gottberg)

18.6.2002

1. A ja B olivat seurustelleet vuosina 1998 1999 ja asuneet tuosta ajasta jonkin aikaa yhdessäkin, mutta suhde oli sittemmin kariutunut. Keväällä 2002 mies A sai yhteisiltä tuttavilta tietää, että B oli tammikuussa 2000 mennyt naimisiin X:n kanssa ja saanut maaliskuussa 2000 pojan. A on aivan varma siitä, että poika on hänen lapsensa, lisäksi sama tietolähde oli kertonut, että B:n ja X:n avioliitto on karilla ja B hakemassa avioeroa. Mitkä ovat A:n mahdollisuudet saada asia selvitetyksi ja oma mahdollinen isyytensä vahvistetuksi? Vaikuttaako A:n ja X:n avioliitto/ ero tähän jotenkin?

2. X oli vuonna 1996 tehnyt testamentin, jossa määräsi "puolet omaisuudestaan yhdistys Y:lle ja toisen puolen jaettavaksi tasan A:n ja B:n kesken". Kuollessaan vuoden 2002 alussa X oli avioliitossa Z:n kanssa, mutta puolisot olivat asuneet välirikon vuoksi erillään jo yli kolme vuotta käynnistämättä kuitenkaan virallista avioeroa. X:llä ei ollut serkkua läheisempiä sukulaisia. X:n omaisuus käsitti n. 100.000 E ja Z:n n. 50.000 E, ja puolisoilla oli täysi avio oikeus toistensa omaisuuteen. Omaisuuksissa ei ollut tapahtunut muutoksia erilleenmuuton jälkeen. Nyt Z saapuu lakimiehen luo kertoen, että X oli jo ainakin vuodesta 1995 ollut psyykkisesti hyvin huonokuntoinen ja mitä ilmeisimmin kykenemätön pätevästi laatimaan testamenttia. A ja B sekä yhdistys, joka oli kaksi kuukautta X:n kuoleman jälkeen antanut testamentin Z:lle asianmukaisesti tiedoksi, olivat toista mieltä ja katsoivat, että Z joka tapauksessa oli menettänyt oikeutensa perintöön X:n jälkeen, kun puolisot eivät olleet asuneet yhdessä lähes neljään vuoteen. Miten tilannetta on oikeudellisesti arvioitava?

3. Toimitetun osituksen riitauttaminen? (Aarnio Kangas)

4. Vallintarajoitukset (AL 38 40 §) (Gottberg)

5. Lapsen sukunimi? (Gottberg)

23.01.2002

1. Tapaus

2. Tapaus

3. Isyyden selvittäminen avoliitto-tapauksessa?

4. Muulla perusteella kuin avioehtosopimuksella määräytyvä avio-oikeudesta vapaa omaisuus?

5. Puolison perintöoikeus?